Pettymyksestä otettu opiksi
Electronic Artsin rahasammoksi muodostunut Medal of Honor -toimintapelisarja saavuttaa nyt Game Boy Advancellakin toisen osansa. Ensimmäinen tuotos, käännös samaa nimeä kantavasta PlayStation-pelistä Medal of Honor: Undergroundista, oli epäonnistunut yritys tuoda ensimmäisen persoonan kolmiulotteinen toiminta isolta ruudulta taskukonsolille. Peli nimittäin kangistui turhan raskaaseen grafiikkamoottoriin, jota tekijätiimi ei yksinkertaisesti saanut pyörimään tarpeeksi sulavasti.
Virheistä kuitenkin otetaan joskus opiksi jopa videopeliteollisuudessa. Tästä mainiona osoituksena tulee Medal of Honor: Infiltrator, kokonaan uudenlainen näkymys tutusta toisen maailmansodan tapahtumia setvivästä sotasimulaatiosta. Brittiläisen Netherockin väsäämä Infiltator yhdistelee onnistuneesti Commandon ja Cannon Fodderin kaltaisia klassikkoja. Tapahtumia ei enää seurata suoraan hahmon silmistä kuvattuna, vaan tällä kertaa tarjolla on pelattavuuden ja visuaalisen yleisilmeen kannalta huomattavasti miellyttävämpää kolmannen persoonan toimintaa.
Yläviistoperspektiivistä käsin päästään jälleen ilkeiden saksalaisten kimppuun pelaajan astuessa jenkkikorpraali Jake Murphyn saappaisiin. Tämä yhden miehen tappokone on kutsuttu hätiin ensi alkuun Pohjois-Afrikkaan, jossa liittoutuneet kaipaavat pikaista tulitukea ottaakseen lopullisen niskalenkin akselivaltioiden joukoista. Muutaman hoidetun taistelun jälkeen päästään seikkailemaan Euroopan puolelle, niin läntiselle, kuin itäisellekin rintamasuuntamalle. Ennen jokaista tehtävää näytetään lyhyttä mustavalkoista videopätkää ja listaa tulevista tehtäväobjekteista. Hyvin suoritetuista kentistä on luvassa mitalia ja muuta tarpeetonta tauhkaa.
Näppärää pelisuunnittelua
Infiltratorin suurin etu löytyy sen erinomaisesta ohjattavuudesta. Poissa ovat kankeat kontrollit, jotka vaivaavat useaa muuta GBA:n räiskintäpeliä. Muutaman käytettävissä olevan namiskan ympärille taitavasti koostettu pelattavuus kääntyy mainiostin niin normaaliin kaikki hengiltä -toimintaan, kuin myös menoa katkoviin hiiviskelyosuuksiinkin. Onpahan mukaan laitettu myös Operation Wolf -henkisiä first person -osuuksia, jossa pelaaja liikuttaa vain ruudulla näkyvää tähtäintä ja antaa paukkurautojen laulaa materiaalivahingoista välittämättä.
Kerrallaan voidaan käyttää kahta asetyyppiä. Jokainen tehtävä aloitetaan kymmenen kranaatin ja Thompson-konekiväärin yhdistelmällä, mutta bunkkereita syynäämällä on mahdollista löytää Colt-pistoolin, sniper-aseen tai singon kaltaisia lisämutkia. Luotia voi laskea maastoon varsin surutta, sillä edellämainitut bunkkerit toimivat myös kätevinä ammusvarastoina. Lisäenergiaa kaavitaan kliseisistä lääkepakkauksista.
Laadukas paketti
Tasosuunnittelu on kauttaaltaan erinomaista. Mukavana lisäbonuksena pelaaja voi joissain tasoissa miehittää loppumattomilla ammuksilla varustetun konekivääripesäkkeen ja käyttää tätä alkuperäisiä omistajiaan vastaan. Hauskaa on myös muutaman kerran pelin varrella eteen tuleva panssarivaunu, jonka puikkoihin päästessään vihollisille voi antaa kyytiä koko rahan edestä tykkitulella tai konekiväärillä. Vastustajat eivät liiemmin älyllä loista, mutta eivätpä he sentään jumiin onnistu itseään saamaan.
Viisi mukana olevaa tehtävää jakautuvat kukin kolmeen eri osaan. Korkeahkosta vaikeustasosta huolimatta viidentoista tason kavalkadin läpäisee runsaassa viidessä tunnissa. Uusintapeluuarvoa lisää toisenlainen loppu, jonka voi avata tarpeeksi monta kultamitalia ansaitsemalla. Mukaan on myös laitettu muutama alussa lukittuna oleva lisämoodi sekä kahden kasetin kaksinpeli. Näppäränä bonuksena voidaan niin ikään mainita yhteensopivuus GameCuben Medal of Honor: Rising Sun -pelin kanssa. Infiltratoria voidaan nimittäin käyttää kyseisen pelin karttana linkkikaapelin välityksellä.
Medal of Honor -sarja on saavuttanut ansaitsemansa kehitysarvon nyt myös Game Boy Advancella. Infiltrator on mainio, joskin melko kliseinen toimintapläjäys, jonka läpäisee mielellään ainakin kertaalleen. Audiovisuaalisestikin varsin mukiinmenevä tekele lukeutuu ehdottomasti taskukonsoliräiskinnän kärkikaartiin. Hauska ja miellyttävä, joskin turhan lyhyt pelikokemus.
