Nimellisesti kehittynyt
Day 1 Studiosin MechAssault oli ensimmäisiä Xbox Live -pelejä. Samalla siitä muodostui myös yksi yliarvostetuimmista Xbox-nimikkeistä muun muassa XboxFINissä. Aikoinaan hämmentävältä tuntunut Live-tuki ja varsin kattava maisemien tuhoaminen kätkivät kokemattoman arvostelijan katseelta yksinkertaisen arcade-paukuttelun, josta uupuivat kunnolliset huippukohdat. Pelin juuri julkaistua jatko-osaa on yritetty monipuolistaa antamalla pelaajalle mahdollisuus ohjata yksittäistä sotilasta ja käyttää taistelukalustoa vapaasti aina mecheistä VTOL-lentokoneisiin. Valitettavasti pelin ydin ei ole muuttunut miksikään, ja tasapaksu rymistely vie peli-innon nopeasti.
MechAssault 2:n suurimmat uudistukset liittyvät hädin tuskin ihmistä kookkaamman, ketterän BattleArmor-puvun mukaantuloon. Raskaiden mechien tulituksessa puku ei kauaa ehjänä säily, mutta sen keveyden ansiosta rakettirepulla voi singahtaa nopeasti suojaan. BattleArmor voi myös kiinnittyä rakennusten seiniin, mechien selkään tai VTOL:n pohjaan. Jos BattleArmor kiinnittyy suurempaan viholliseensa, se voi savustaa vastapuolen pilotin ulos naputtelutestin muotoon kuvatun hakkeroinnin avulla. Vihollismechien kaappaaminen tällä tavoin on oikeastaan hauskempaa kuin niiden tuhoaminen. MechAssault 2:n tarjoama räiskintä on tavattoman yksipuolista kolmannen persoonan rähinää, jossa kankeat rautajätit pyörivät toistensa ympärillä ja laukovat toisiaan niin nopeasti kuin aseet vain ammuksia sylkevät.
Toivotonta tarinointia
Pelin noin 10-tuntinen kampanja vie pelaajan futuristiseen universumiin, jossa mechit määräävät vallan. Pelaaja pääsee tositoimiin, kun eräs suuruudenhullu on päättänyt kerätä itselleen muinoin ympäri galaksia levitettyjä dataytimiä, jotka yhdistettynä mahdollistavat ylivoimaisen sotakoneen käynnistämisen. Tarinaa ei voi luonnehtia järin mielenkiintoiseksi saatikka omaperäiseksi. Käytännössä pelaajaa kuljetetaan planeetalta toiselle, taistelusta seuraavaan, ja siinä sivussa esitetään visuaalisesti kauniita mutta sisällöllisesti latteita välivideoita. Tarinasta ei jää selvää muistikuvaa jälkikäteen muisteltavaksi.
Kampanja painottuu pääasiassa mecheillä taisteluun, mikä on pettymys. VTOL-lentokonetta ja BattleArmoria varten suunniteltuja tehtäviä olisi saanut olla rutkasti enemmän. Mukana on pari yksinkertaista hiippailukohtaa, joissa pelaajan on edettävä suojattomana jalkamiehenä ennen kuin löytää terästä ympärilleen, sekä jonkin verran tankkiajelua. Kumpikaan näistä pelitavoista ei kuitenkaan toimi. Jalkaisin liikkuessaan pelaaja on täysin avuton, sillä maineikas MechWarrior ei osaa muuta kuin juosta ja kykkiä paikallaan; edes panssarintorjuntatykkiä raavas mies ei viitsi olalleen ottaa. Ainoa keino selvitä on luottaa tekoälyn sokeuteen, joka tosin kääntyy näköhavainnon saaneiden vihollisten kohdalla yliluonnolliseksi laser-katseeksi. Myös tankki on muuhun sotakalustoon nähden alitehoinen ja auttamatta alakynnessä, sillä vaivainen energiatykki kelpaisi lähinnä vekaroiden leikkikaluksi.
Varsinaiset taistelutantereet tuntuvat kasvaneen jonkin verran MechAssaultin vastaavista, ja ympäristöissä on myös enemmän vaihtelua. Pelaaja tutustuu muun muassa lasitettujen talojen halkomiin kaupunkimaisemiin, kosteisiin rämeikköihin ja hyytävään pakkasherran valtakuntaan. Jalkamiehenä juoksentelu paljastaa kentistä valitettavan paljon näkymättömiä seinämiä ja täysin epäloogisia liikkumaesteitä. Pelin viimeistelemättömyydestä kielivät myös kaltevien pintojen kitkaongelmat: esimerkiksi tankki saattaa yllättäen menettää pidon ja alkaa liukua loivaa mäkeä alas melkein kuin höyhen purossa. Lisäksi kontrolleja olisi voinut hioa rahtusen, koska tähtäily tuntuu monesti sekä liian epätarkalta että kankealta. Onneksi automaattitähtäyksen avulla hakeutuvat ammukset on keksitty.
Hauskinta moninpelinä
MechAssault 2:n moninpeli on toimiva mutta yllätyksetön kokoelma yksinpelistä muistuttavia moninpelikarttoja ja tavanomaisia pelimuotoja johdannaisineen (muun muassa tappomatseja, lipunryöstöä ja tukikohdan suojelua). Peliä voi pelata samalla koneella jaetulla ruudulla kaksi pelaajaa ja System Linkissä tai Livessä 12 pelaajaa. Kampanjan yhteispeli ei onnistu, mutta jaetulla ruudulla voi pelata ykkösestäkin tuttua Grinder-pelimuotoa, jossa tarkoituksena on selvitä mahdollisimman pitkään loputonta tekoälyvihollisten ryöppyä vastaan. Verkossa ei pahempaa pätkimistä esiinny, mutta piilolagin takia osumat ja power-upit saattavat rekisteröityä kiusallisella viiveellä. MechAssault 2 tukee Xbox Live 3.0:aa, mikä helpottaa esimerkiksi klaanitoimintaa. Valitettavasti Halo 2:sta tutun automatisoidun pelihakujärjestelmän puuttuessa pelimuotojen kirjo oli ainakin arvosteluhetkellä rajoittunut lähinnä vain tappomatseihin. MechAssault 2:n suunnitteluratkaisut tukevat joukkuepeliä. Oikean kaluston käyttö oikeissa paikoissa on menestyksen avain, ja esimerkiksi taistelukentälle lisävarusteita kuljettava VTOL saattaa ratkaista koko ottelun.
Day 1 on onnistunut rakentamaan Live-puolelle yhden tuoreelta tuntuvan ja mielenkiintoisen pelimuodon: Conquest-tilan. Conquest eli valloitus on tavalliseen mäiskimiseen nähden pysyvyyttä tuova verkkokilpailu, jossa pelaaja taistelee haluamansa suvun väreissä galaksin ja siihen kuuluvien planeettojen hallinnasta. Vaikka taistelut käydäänkin tavallisia verkkopelejä pelaamalla, voittoputken vaikutus tietyn planeetan hallintaprosenttiin lienee silti äärimmäisen tyydyttävää katsottavaa. Peli tekee lisäksi hyvää työtä Conquest-tilan ajankohtaisimpien tapahtumien raportoinnissa: kaikki oleellisimmat muutokset tiivistävä uutissivu luo näennäisen maailmojen sota -fiiliksen. Conquest kaipaisi kuitenkin moninkertaisesti enemmän pelaajia, jotta sen todellinen luonne selviäisi. Arvosteluprosessin aikana peliseuraa ei riittänyt otteluiden käynnistämiseen.
Huipulle on pitkä matka
Audiovisuaalisesti MechAssault 2 on kaksijakoinen. Grafiikka kärsii utuisuudesta ja väripaletin niukkuudesta. Monet tekstuurit ovat epätarkkoja, suorastaan rumia. Toisaalta maisemien karu ilme luo myös peliin sopivaa sotatunnelmaa: vihollismechien ilmaantuminen usvaiseen horisonttiin räme ryskyen on tunnelmaa kohottava hetki. Partikkeliefektejä on käytetty paljon, ja räjähdykset ovat vaikuttavan näköisiä. Valitettavasti Xbox ei jaksa pitää ruudunpäivitystä tasaisen sujuvana. Itse mechit on mallinnettu hyvin, mutta paikoin häiritsevästi töksähtelevä animointi kuraa niiden uskottavuutta. Äänimaailma koostuu lähinnä aseiden paukkeesta ja maan töminästä. Toimintakohtauksissa taustalla pauhaa peliin sopivaa musiikkia Kornilta ja Papa Roachilta, mutta kappalevalikoima on jäänyt liian niukaksi. Dialogi saa osakseen vain ja ainoastaan risuja, sillä teksti on latteaa ja ääninäyttely usein heikkolaatuista. Kaikkein kamalimmat väristykset aikaansaa moninpelissä tapahtumista "raportoiva" naisääni, joka häviää 12-0 esimerkiksi Halo- ja Unreal-sarjan munakkaalle moninpeliäänelle.
MechAssault 2 on keskinkertainen toimintapakkaus. Peli kykenee luomaan edeltäjäänsä paremman vaikutelman suurimittaisesta taistelusta, mutta yksinkertainen pelimekaniikka yhdistettynä hitaanpuoleisiin ja kestäviin mecheihin muuttavat ensimmäisen räjähdyksen jälkeen suoniin syhähtävän adrenaliinin hyvin pian unilääkkeeksi. Peli on pieninä annoksina Livessä hauskaa viihdettä, mutta toisaalta kun markkinoilla on jo Halo 2 ja hyviä Tom Clancy -pelejä, MechAssault 2:lle on hankala keksiä pakottavia ostoperusteita. Alkuperäistuotoksen parissa hetkeä kauempaa viihtyneille jatko-osa tuskin kuitenkaan tulee pettymyksenä.
