Megaorganisaation vastaisku
Mega Man on näytellyt tärkeää osaa Game Boy Advancen menestystarinassa ja konsolin alkupäivistä lähtien. Lukuisten mainioiden toimintapelien lisäksi Capcomin siniasusteinen supersankari on myös ehtinyt kokeilla siipiään roolipelimaisessa Battle Network -sarjassa. Vaihtoehtotulevaisuuteen sijoittuvassa saagassa kaikki perushuonekaluja ja televisiota myöten on kytketty internettiin. Ihmisten käyttämien PET-kämmentietokoneiden ja näihin kuuluvan NET-keinoälyn avulla jokainen voi vapaasti kytkeytyä omaan järjestelmäänsä ja puhdistaa vaikkapa uuninhornit alati häiritsevistä viruksista. Pelaajan osalta tämän näppärän deletoinnin hoitaa bittiulottuvuudessa käyskentelevä Mega Man.EXE, jota takavasemmalla pysyttelevä Lan-poika käskee oikeasta maailmasta käsin.
Kahdessa edellisessä Battle Networkissa taisteltiin maailmanvalloitusta hamuavia suurorganisaatioita vastaan. Kolmas peli kulkee täysin samalla kaavalla. Eräänlaisen kilpailuturnauksen muotoon naamioitu alkuosuus toimii kätevänä harjoituksena, kun pelaaja hakee kannuksiaan vähiten avautuvasta juonikuviosta selvitäkseen. Toiminnan alkaessa homma toimii täysin samalla perusperiaatteella kuin ennenkin: Lan hoitaa helpot hommat ihmisten alueella, kun taas Mega Man joutuu jälleen rehkimään otteluissa ilkeitä vihulaisia vastaan. Löysähkö juonikuvio kulkee aina silloin tällöin käytävien laatikkokeskusteluiden kautta, mutta pääpaino on taistelulla. Pelimekaniikka ei luota pelaajan jatkuvaan kosiskeluun. Paketin ostavat saavat pauketta koko rahan edestä.
Taistelut käydään edelleen pienehköillä ruudukkoalueilla, joista kummallekin osapuolelle on varattu oma osionsa. Hyökkäykset hoidetaan erityisten Battle Chip -sirujen välityksellä. Niitä löytyy pelien varrelta useita ja mitä pidemmälle tarina etenee, sen tehokkaammiksi käytettävissä olevat tykit muodostuvat. Alkutaipaleen hernepyssyt korvautuvat hyvin nopeasti yli-isoilla miekoilla tai miehekkäillä jättikanuunoilla. Vaihtelua riittää, mutta pelaajan on itse taktikoitava tietyt tuhovälineet käyttöön hektisen taistelusegmentin aikana. Oikeiden kanuunoiden valitsemisen onkin todellinen elämän ja kuoleman kysymys. Myös hahmoa pystyy edellisten pelien tyyliin kehittelemään haluamaansa suuntaan. Tiettyyn vaiheeseen päästessään omaa sankariaan voi uudistaa esimerkiksi ylimääräisillä suojakilvillä tai perusaseena toimivaa Buster-tykkiä tehokkaammaksi nostavilla päivityksillä.
Jos se ei ole rikki...
Aitoon Pokémon-tyyliin Battle Network on tällä kertaa tullut kahtena eri versiona. Blue- ja White-painosten välillä ei suurempia eroavaisuuksia ole havaittavissa. Molemmat näkemykset tarjoavat saman seikkailun pienillä muutoksilla höystettynä. Muutama virus, taistelytyyli, loppuvastus ja sirumalli eivät esiinny kuin toisessa versioista, mutta siihen homma valitettavasti jääkin. Teknologiakin on likipitäen identtistä. Pelimoottori on samaa tavaraa kuin kahdessa aiemmassa internet-hulinoinnissa, joten audiovisuaalisesti luvassa on sama tuttu konsertti. Muutenkin peliä on hiottu aivan liian vähän tuoreen kokemuksen aikaansaamiseksi - peruskonsepti on pelattavuutta myöten säilynyt täysin muuttumattomana. Vaikeustaso on sopiva ja eteneminen on hauskaa, mutta edellisten pelien veteraaneille ei luvassa ole mitään uutta. Ainoat kevyet uudistukset liittyvät taistelusiruihin, joiden organisointi on muodostettu entistä helpommaksi.
Muutenkin Battle Network 3 tuntuu olevan hukattu mahdollisuus. GameCubelle lähes samanaikaisesti julkaistua Network Transmission -peliä ei käytetä hyväksi missään muodossa. GC/GBA-kaapelin tuen puuttuminen on valitettavaa, mutta elinkaaren puolesta tarjolla on silti parikymmentä tuntia perusraiteilla kulkevaa japanilaistyylistä seikkailua. Jo vahvistetun neljännen osan on syytä tarjota jotain todella vallankumouksellista, sillä tälläisenään Blue Bomber on roolipelikorttinsa näyttänyt. Ostopäätös kannattaakin tehdä vain silloin, jos aiemmat pelit eivät sataprosenttisesti ole tyydyttäneet kyltymätöntä Mega Man -nälkää.
