Testamentti esiin!
Onnettomuudessa kuolee kolme tytärtä ja heidän vanhempansa. Nettoarvo: yli miljardi dollaria. Pelaaja ei tutki heidän kuolemaansa, vaan dynastian historiaa ja sukuhaaroja, serkkuja ja unohdettuja puolisoja. Kuolema käynnistää ökyrikkaan perheen omaisuuden jakamisen, joten salaperäinen hahmo palkkaa pelaajan varmistamaan viidenkymmenen ihmisen nimet, ammatit ja valokuvat. Kuka on oikeasti verisukulainen, kenellä on koira haudattuna, ja mitä yhtiön perustajan jälkeläisille on tapahtunut?
Koska vuosi on 1998, käytettävissä on rajallinen, 56k-nopeuksinen lankamodeemi, jolla pääsee tutkimaan hakukoneen lisäksi kirjaston ja lehtiarkiston saloja. Tietoa on alussa rajallisesti, mutta hiljalleen uusia lähteitä aukeaa auttamaan piilotettujen yksityiskohtien metsästämisessä. Pulmapelimäinen lähestymistapa koukuttaa nopeasti metsästämään ”virtuaalisen internetin” saloja jazzahtavan ääniraidan soidessa taustalla. Väliajoin mystinen asiakas palaa kertomaan lisää perheen taustoista.
The Case of Obra Trees
Eräs tyttäristä mainitsee haastattelussa omistamansa vaatemerkin, mikä johtaa yksityiskohtiin omistajaportaasta. Kun firman taustoja lähtee tutkimaan, niin päätyykin bisneslehden kansikuvaan, josta saa napattua elintärkeän naamakuvan talteen. Osa tiedoista löytyy helposti, osaa joutuu oikeasti kaivamaan ja päättelemään pienten viitteiden perusteella. Ehkäpä joku on julkaissut kohun herättäneen paljastuskirjan tyttönimellään? Sukukokouksissa napatut potretit antavat ihmiselle kasvot, mutta kuka kukin on? Dataa on tarjolla todella paljon, varsinkin alun tutoriaalin jälkeen.
Aina kun saa kolmen henkilön kaikki tiedot oikein, peli lukitsee vastaukset. Vähän samalla tavalla kuin erinomainen Return of the Obra Dinn. Konsepti muistuttaa Lucas Popen mestariteosta monella muullakin tavalla, kuten myös nokkelaa The Case of the Golden Idolia. Roottrees saa pelaajan tuntemaan itsensä oikeaksi salapoliisiksi, onhan apuna todistusaineistot yhteen kasaan keräävä pöytä. Dokumentteja kertyy pitkä lista, niin kuvina, ääninauhoina kuin myös teksteinä.
Alkuvuoden piilotettu helmi
Pelaaja saa vapaasti tutkia sukupuuta. Ei ole oikeaa järjestystä tai tapaa, vaan lopputulos merkitsee. Peli auttaa tärkeimpien henkilöiden kanssa alkuun, mutta muuten apuna on vain pitkä nimi- ja ammattilista, joita hyödyntämällä kaikki viisikymmentä henkilöä saavat identiteettinsä takaisin. Pääjuonen ratkaisun jälkeen avautuu lisätehtävä, joka jatkaa samaa tarinaa. Harmittavasti se ei aivan koukuta samalla tavalla, mutta pienen tauon jälkeen dynastian saloja tutkinee varmasti taas mielellään.
Game Jamista alkunsa saanut The Roottrees are Dead on yksi alkuvuoden piilotetuista helmistä. Käsikirjoitus kantaa koko keikan ajan. Muutaman henkilön ratkaisevat tiedot on mainittu vain ohimennen sivulauseessa, ja niiden päättely tuntui lähes mahdottomalta, mutta onneksi tarjolla oleva vinkkijärjestelmä on erittäin toimiva. Muuten pulmapelin parissa viihtyy useamman tunnin tutkimassa Roottreen perheen synkkiä salaisuuksia, oivallisia bisnesratkaisuja ja omituisia serkkuja.
KonsoliFIN on ylpeä OpenCriticin jäsen
