Juonenpoikanen laitumille
Monster Hunter -sarjaa ei pelata juonen tai syvällisen kerronnan vuoksi. Juonentyngät ovat aina tekosyy toinen toistaan komeammille metsästyksille ja uusille korpimaille. Sama tuntuu toistuvan Wildsin alkupuolella, kun sankarit ilmestyvät syvänmeren uumenista suoraan toiminnan keskelle. Hahmoja esitellään kauhealla vimmalla, joskin kaikki ovat samasta puusta veistettyjä karikatyyrejä, joihin sarjan parissa on jo tottunut.
Sitten alkaa tapahtua kummia, ja Wilds alkaa näyttää merkkejä kerronnasta ja jopa hahmonkehityksestä. Kaikki toki jäävät aika pinnallisiksi lopulta, mutta on suoranainen ihme, että loppua kohden ylipäänsä muistin näiden matkalaisten nimet ja motivaatiot.
Visuaalisesti tarinankerronta on edelleen Capcomin korkeaa tasoa. Vaikka hahmojen dialogista ei jäisi mitään käteen, "kurosawamainen" kikkailu antaa jokaiselle pieni ele tai vaatekappale, jolla erottua joukosta on yhä toimiva ratkaisu. Värikästä katrasta on aina mielenkiintoista seurata, vaikka heidän sanomiset olisivatkin puutaheinää. Tällä kertaa itse päähenkilökin pääsee ääneen, mikä on sarjalle uutta maaperää. Lisäys kuitenkin toimii ja toivottavasti se pysyy vakiona tulevissakin osissa.
Perusasetelma on samanlainen kuin aiemmissakin Monster Huntereissa: joukko seikkailijoita saapuu uudelle tantereelle tavoitteena löytää kadonnut retkikunta, jonka viimeiset jalanjäljet johtavat valtaisan aavikon reunamille. Paikalliset kyläläiset eivät kuitenkaan lämpene uusille tulokkaille, eikä lokaali ekosysteemi ole lähelläkään turvallista. Pian selviää, miksi aluetta kutsutaan Kielletyksi maaksi, eikä aikaakaan kun sankarimme ovat nokittain täysin uusien hirviöiden ja uhkien kanssa.
Alkupään selittelyt ja pohjustukset vievät tutusti liian paljon aikaa, ja Monster Hunter Wildsilta kestää hetki päästä vauhtiin. Toki hirviöitä pääsee pistämään pataan jo muutamassa minuutissa, mutta varsinaiset seikkailut saavat odottaa muutaman tunnin verran pelin pitäessä uusia tulokkaita kädestä. Mikäli aiemmat osat ovat jo selkärangassa, alku saattaa laahata hetken verran. Jos lopputulos kuitenkin meinaa, että tällä tavoin saamme kokonaisen uuden sukupolven hirviönmetsästäjiä mukaan, niin se on täysin sen arvoista.
Pelimekaniikat ovat hiottuja
Suurimmat muutokset Monster Hunter Wildsissa ovat jälleen mekaniikoissa. Perustat ovat samat kuin ennenkin, mutta kaikkea on hienosäädetty ja hiottu entisestään. Pieniä turhautumisen kohteita on vähennetty ja kokonaisuutta on muovattu juuri sen verran, että uudet tulokkaat pääsevät kyytiin helpommin. Pelkistetty kokonaisuus ei kuitenkaan ole kyseessä: Monster Hunter Wilds sisältää parhaat pelimekaniikat, mitä sarjassa on tähän mennessä nähty.
Yksi parhaista uudistuksista pääsarjan peleihin tuo tekoälyn kontrolloimat metsästäjät, jotka vaeltavat ympäri maailmaa pelaajan kanssa. Alussa pelkäsin, että kokonaisuus näyttäisi liikaa MMO-pelin pahimmilta puolilta, mutta tämä osoittautui turhaksi huoleksi. Sen sijaan Wildsin maailma tuntuu entistä elävämmältä, kun kaukaisuudessa voi nähdä muiden seikkailijoiden edesottamuksia. Mikäli toiminta käy liian tiukaksi, sankari voi kutsua muita pelaajia tai tekoälyn ohjaamia metsästäjiä avukseen. Nämä S.O.S. soihdut muuttavat jopa offline-tilassa pelatun seikkailun hetkellisesti online-muotoon, jos peli on yhteydessä nettiin. Muissa tapauksissa apuvoimat ovat aina tekoälyn kontrolloimia.
Onneksi kokonaisuus on toteutettu niin hyvin, että välillä on vaikea arvata kumpi on kyseessä. Tekoäly harvoin tulee tielle, mutta ei myöskään ole ylivoimainen millään tasolla. Sen sijaan avustavat metsästäjät tekevät juuri sen, mitä heiltä voisi toivoa: he tuovat suuriin kahakoihin lisää tunnelmaa, joka avittaa tiukan paikan tullen juuri tarpeeksi.
Toinen lisäyksistä on hirviöiden haavoittaminen ja kipukohtiin tähtääminen. Tämä vaatii hieman totuttelua, sillä Wildsin kuvakulma on muutenkin todella lähellä pelaajaa, ja tähtääminen supistaa näkökenttää entisestään. Isoimmissa matseissa on välillä turhankin vaikea arvioida, mihin sitä hetki sitten katsoi. Onneksi haavat ovat kuitenkin kirkkaalla värillä merkittyjä, mikä tekee nopeastakin hyökkäyksestä helpompaa.
Jahka tiettyä osa-aluetta on haavoittanut tarpeeksi, haavaan tähtääminen antaa mahdollisuuden kajauttaa erikoishyökkäys, joka vaihtelee raajan mukaan. Tämä antaa pelaajalle mahdollisuuden piestä isompaakin mörköä kuin vierasta sikaa. Tutut mekaniikat, kuten tarraamiset otusten niskavilloihin ja raajojen leikkaamiset löytyvät yhä edelleen, ja Wilds onnistuneesti opastaa ja kertaa niiden käytön heti alkumetreillä.
Sama pätee pelin ase- ja haarniska -mekaniikkoihin, jotka on yksinkertaistettu hyvällä tavalla. Nyt haarniskoja ja aseita voi yhdistellä vapaasti ilman, että ne vaikuttavat toisen käytettävyyteen. Pelaajat voivat nyt käyttää mitä tahansa haarniskaa minkä tahansa aseen kanssa, mikä antaa vapauden testailla eri kombinaatioita omaan makuun sopivaksi. Varsinkin meille, jotka eivät osaa päättää millä tavalla hirviöitä on hauskin kyykyttää, tämä on ihan juhlan paikka.
Uudistukset ovat enemmän kuin tervetulleita, sillä Wildsin ainoa suurempi kömmähdys on hirviöiden kestävyydessä. Jahka alkupään harjoitustehtävät on hoidettu päiväjärjestyksestä, Wildsin möröistä tulee suorastaan turhauttavan elinvoimaisia öttiäisiä. Suurimpia niistä saa hakata kuin viimeistä päivää ja silti kahakassa voi kestää pieni ikuisuus. Helposti kutsuttavat kaverit ja haavoituspisteiden hyödyntäminen ovat molemmat omiaan varmistamaan sen, ettei Wilds ala maistua puulta ennen loppua.
Tätä tukee myös pelin lineaarinen, mutta avoin maailmankartta. Se tarkoittaa, että suurimmat ja vapaasti tutkittavat paikat yhdistyvät tiukkojen kanjonien ja kulkureittien kautta. Pelaajan tulee navigoida tarkasti kontrolloituja alueita pitkin vapaammille metsästysmaille, jotka ovat myös lopulta rajatumpia kuin suurimmat avoimen maailman pelit. Kuten Avowedin (arvostelu) kanssa, tämä ratkaisu on vain hyvästä, ja Monster Hunter Wilds on riemastuttava kokemus juuri siksi, että sen tarkkaan hiottu kartta on täynnä asioita, joiden löytämisellä on merkitystä. Tusinakamat on pidetty täysin minimissään.
Teknisesti valtaosin toimiva
Monster Hunter Wilds pyörii tavallisella PlayStation 5 -konsolilla mainiosti, mikä on ilahduttava todeta Gamescomin ja beetatestausten jälkeen. Niiden aikana ruudunpäivitys oli vielä hyvin epätasaista ja graafinen puoli kärsi raskaista kompromisseista. Mistään 4K/120fps -kokemuksesta ei vieläkään voi puhua, joskin sitä ei myöskään jää kaipaamaan. Monster Hunter Wilds on nimittäin kaunis kuin sika pienenä.
Maailman tutkiminen on yhtä juhlaa, kun hirviöt ja muut otukset ryntäilevät avoimella tasangolla, ja kaukaisissa kylissä voi nähdä elämää jo pitkältä. Monster Hunter -sarja on aina tähdännyt eläväiseen fantasiaan, ja nyt se tuntuu viimein onnistuneen täydellisesti. Laajasti ja harkitusti rakennettu ekosysteemi on rikas ja täynnä yksityiskohtia. Hirviöiden animaatiot häikäisevät kerta toisensa jälkeen, ja usein tuntuu siltä, että näillä otuksilla on jokaisella omat personaat.
Hahmojen animaatiot ovat myös parantuneet roimasti, varsinkin kun ottaa huomioon miten laaja hahmoeditori pelistä löytyy. Omasta sankarista saa helposti täysin itsensä näköisen, mikä puolestaan tekee metsästämisestä entistä palkitsevampaa.
Äänimaailma puolestaan on tuttua Monster Hunter -laatua. Erinomainen soundtrack saa niskavillat nousemaan pystyyn, hirivöiden karjunta jyskyttää kaiuttimista ja kokonaisuus on kauttaaltaan huumaava. Se tavoittaa sen suuren spektaakkelin, mitä sarjalta odottaakin.
Niin uusille kuin vanhoille faneille
Monster Hunter Wilds on sarjan ensimmäinen peli, jota uskaltaa vapaasti suositella ihan kaikille. Se ei enää tarvitse asteriskeja kiitosten perään. Ei merkintöjä, että tämä on hyvä peli, jos jokin tietty kriteeri täyttyy. Wilds on loistava toimintapeli, piste.
Se on viimein löytänyt tasapainon hirviönmetsästyksen simuloinnin ja hauskanpidon välillä, ja uudet mekaniikat niin yksin- kuin moninpelissä takaavat, että vähemmänkin kokeneet pelaajat voivat nauttia sen tarjoilusta. Yllättävän hauska juoni ei ole parhaimmasta päästä, mutta se tarjoilee juuri sitä tuttua Capcom-höttöä, jota esimerkiksi Resident Evil -sarjan fanit voivat arvostaa.
Wilds on uusi uljas askel pitkäaikaiselle sarjalle, ja helposti sen rohkein tähän mennessä. Se osoittaa, että Capcomin suursatsaus osaa vielä uudistua ja ymmärtää mitä laajempi potentiaalinen fanikunta siltä toivoo. Pitkäaikaisille faneille se tarjoaa juuri sitä viimeiseen asti hiottua ja palkitsevaa seikkailua, johon ihastuimme yli kymmenen vuotta sitten.
KonsoliFIN on ylpeä OpenCriticin jäsen
