Tekniset ongelmat sabotoivat sinkoilua
PC-versiosta vastaa jälleen kerran Nixxes Software, joka on tehnyt käännöstyönsä tähän mennessä oikein kiitettävästi. Valitettavasti tällä kertaa pallo pääsi putoamaan ja tuote oli julkaisussa varsin rikkinäisessä kunnossa. Seikkailu tykkäsi jäätyä paikoilleen useissa kohdissa, Hämikset jumittivat katon rajalle, paljon kaatumisia ja niin pois päin.
Julkaisusta on nyt kulunut aikaa reilusti yli kuukausi, korjaavia päivityksiä on ehtinyt saapua kolme, ja suurin osa julkaisuhetken ongelmista on saatu korjattua. Mutta yksi ikävä ongelma vielä hiertää kengänpohjassa. Teos nimittäin tykkää edelleen kaatua pidemmän pelisession jälkeen. Tämä tekee tietysti tuotteen käyttämisen vielä jokseenkin ärsyttäväksi, mutta toisaalta muita häiriöitä en enää kolmannen korjaussarjan jälkeen teoksesta juuri huomaa. Ja jos jotain muutakin hyvää pitää tilanteesta keksiä, teos tallentaa prosessin automaattisesti niin usein, että peliaikaa en juuri kaatumisten vuoksi menettänyt.
Teoksen neljäs päivitys saapui juuri, kun olin saanut jo arvostelun kirjoitettua. Voi siis olla että oma kokemuksenne on sujuvampi.
Hämähäkkimies vai notkea Rautamies?
Toisaalta itse tuotos koettelee sen verran paljon tekniikan rajoja, ettei Nixxesin kompurointi juuri tämän teoksen kääntämisen kanssa liene mikään ihme. Spider-Man 2:ssa mässäillään uudella tekniikalla sekä teoksena että pelimaailmassa. Tekniikan rajojen koettelu itse tuotoksessa on toki näyttävää koettavaa. New Yorkissa on tällä kertaa enemmän rakennuksia ja kaikenlaista pientä yksityiskohtaa. Alun taistelua jättimäistä Hiekkamiestä vastaan voisi sanoa jo nykyisen peliteknologian mainokseksi, mutta hei, hauska kokemus se oli kuitenkin.
Mittelön aikana ruudulla tapahtuu todella paljon asioita hiekanjyvien pölistessä ilmassa samalla, kun osa kaupungista sortuu isommiksi ja pienemmiksi palasiksi. Tuntuukin ihmeelliseltä, kuinka sulavasti kaikki on silti saatu toimimaan. Välillä Hiekkamies paiskoo Hämiksiä pitkiä matkoja kaupungin halki, ja heti perään seittiveikko sinkoaa itsensä saman matkan takaisin ja taistelu jatkuu. Tällainen ei olisi tullut muutama vuosi sitten vielä kysymykseenkään.
Mutta en ole ikinä itse pitänyt tekniikkapainotteisesta Hämähäkkimiehestä, sarjakuvissakaan. Maskin linsseissä oma UI, selässä mekaaniset lisäraajat, omat droonit.. Olihan sitä teknologiaa käytössä viimekerrallakin, mutta tämä tuntuu jo vähän liialliselta. Haluaisin Hämiksen Hämiksenä, en notkeana Rautamiehenä. Kun seittisingoista löytyy jo 3D-printterikin, alkaa vanhemmalla fanilla vähän vatsasta vääntämään. Mieli tosin paranee myöhemmin, kun symbiootti tulee mukaan kuvioihin.
Kaikki vanhastaan tuttu toimii kuten ennenkin, mutta uusista lisäyksistä en ole niin varma
En ole oikein muutenkaan ihan myyty uusista lisämausteista, mitä pelimekaniikkoihin tulee. Taisteluihin on tullut mukaan torjuntapainike, mihin en millään meinaa tottua. Ymmärrän, että tappelusysteemiä piti maustaa jollain tavalla edellisten teosten jälkeen, mutta oikeaan aikaan torjuminen ei oikein tunnu Hämähäkkimiehen tyyliltä. Miles Moralesilla on jo niin paljon sähkövoimia, että hän tuntuu jo melkein enemmän velholta kuin Hämikseltä. Molemmilla sankareilla on nykyään kainaloissa siivekkeet, joita he voivat käyttää leijumiseen, ja lentää tuulitunneleiden avulla pitkin kaupunkia kuin Teräsmiehet. Tämäkin muutos aluksi ärsytti, mutta toisaalta tämä korvaa mukavasti pikamatkustamisen, ja onhan tämä hauskempaa kuin latausruudun katseleminen.
Mary Jane -kohtaukset ovat edelleen hyvin suoraviivaisia, paljasluisia hiiviskelykohtauksia, eivätkä säväytä oikein millään tavalla. Ja varsinkin tiedekeskeiset sivutehtävät ja pienten Hämisbottien etsintä ovat aika tylsiä sivuaktiviteetteja. Mutta sitten taas toisaalta pidin Mysteerion sivutehtävistä yllättävänkin paljon.
Nämä ovat aikatavalla makuasioita. Suurimmaksi osaksihan Spider-Man 2 toimii hyvin paljon samalla tavalla kuin edelliset tuotokset: tämä on "vain" lisää Hämähäkkimiestä, ja mikäs siinä, kun konsepti alun alkaen toimi niin hyvin.
Yleinen henki on silti ihan puhdasta Hämähäkkimiestä
Sarjakuvien ystäville juonikuvioissa on myös monia todella hauskoja tapahtumia, joista en halua tässä kertoa enempää ja pilata muiden iloa. Sanotaan vain näin, että tarina onnistui ilahduttamaan minua useammankin kerran. Ja siinä missä teknologia ja torjuntanappi tuntuvat jotenkin Hämiksen konseptista irrallisilta, molempien sankareiden persoonat tuntuvat juuri oikeilta. Yleinen henki tuntuu siis vieläkin juuri sopivalta. Vuorottelu kahden Hämiksen välillä toimii myös ihan mukavasti, eikä minulla ole siitä valitettavaa.
Eli ristiriitaiset ovat tuntemukseni, mutta videopelinä Spider-Man 2 toimii oikein mukavasti, mikäli Nixxes saa vielä sattumanvaraisen kaatuilun hoidettua kuntoon. Sanoisin silti, että ensimmäinen osa iski itseeni paremmin.
KonsoliFIN on ylpeä OpenCriticin jäsen
