Hei, me rakennetaan
Minecraft Legends on sekoitus avoimen maailman seikkailua, perinteistä rakentelua ja reaaliaikaista strategiaa. Se ei tee mitään näistä osa-alueista erityisen hyvin, mutta mikään niistä ei ole myöskään huonosti toteutettu. Sen sijaan kyseessä on tulevien legendojen ensimmäinen kosketus useampaan lajityyppiin, joka on nätisti pakattu ikonisen ulkoasun kanssa yksiin.
Kokonaisuus on jaettu osiin, joista kampanja on merkittävin ja hauskin. Muut pelimuodot koostuvat perinteisemmistä taisteluista muita pelaajia vastaan, sekä vihollisaaltojen kanssa painimisesta irrallisissa skenaarioissa.
Jopa neljälle pelaajalle sovitettu päätarina on yllättävän hauska ja nokkelasti kirjoitettu seikkailu, jossa palikkapäiden maailmaa uhkaavat piglin possuhirviöt pitää lähettää takaisin helvetilliselle laitumelle ennen kuin he saattavat koko maailman sikolätiksi. Tämä hoituu keräämällä kasaan armeijan, joka koostuu aiemmista peleistä tutuista pahiksista ja otuksista. Mikään ei yhdistä vanhoja vihollisia paremmin kuin mahdollisuus päästä pieksemään pahempia mörköjä kuin vierasta sikaa.
Joukkoja komennetaan yksinkertaisilla "mene tuonne, tapa kaikki" -ohjeilla, jotka kömpelöstä käyttöliittymästä huolimatta oppii nopeasti. Maailma on tulvillaan possujen linnakkeita, jotka pitää käydä pistämässä matalaksi alati kasvavien voimien avulla. Resursseja kerätään maailmasta ohjaamalla taianomaisia keijuja, joita ei tunnu häiritsevän ikuiset hanttihommat. Valikoista päätetään mitä tarvitaan eniten, jonka jälkeen pikkuiset käyvät merkityn alueen kimppuun. Pelaajan ei tarvitse edes vahtia homman valmistumista, vaan seikkailua voi jatkaa rauhassa, kun taustalla häärivät raskaan työn raatajat paukuttavat varastot täyteen.
Sama pätee myös rakentamiseen. Toisin kuin Minecraftin vapaassa leikkikentässä, Minecraft Legendsissä rakentelu on tarkkaan rajoitettua ja suorastaan pelkistettyä. Rakennukset ovat valmiita muotteja ja paikat ennalta valittuja. Jos unelmoi oman valtakunnan luomistyöstä, sen voi suosiolla unohtaa. Ihan ensimmäiseksi rakenteluksi ei tätä myöskään voi suositella, kiitos sokkelomaisten valikkojen ja pelin yllättävän hitaan alun.
Mikä jättää Minecraft Legendsin outoon välikäteen. Se ei käytännössä ole peli, jota voisi suositella perheen nuorimmille, mutta ei myöskään kokeneille strategian ystäville. Siinä on elementtejä, jotka toimivat tyhjiössä täydellisesti. Mutta yhdistettynä toisiinsa ne osoittavat viimein merkkejä siitä, että Minecraft ei lopulta taivu kaikkeen.
Hei, me soditaan
Rakentamisen ohella Minecraft Legends on sotapeli. Se muistuttaa etäisesti Dynasty Warriors- ja Total War -sarjojen pikkuserkkua, joka haluaa olla kuin kaukaiset sukulaisensa. Päähenkilö itse ei voi vahingoittaa tiettyjä rakennuksia, joten jokainen konflikti vaatii apuun kasan kasvottomia hirviöitä. Vaikeustasosta riippuen valikoimaa joutuu sekoittamaan ja pohtimaan tilanteen mukaan, mutta on yllättävää, miten pitkälle vain yhdellä ja samalla joukolla pääsee.
Kun avustavat taistelutoverit on kerätty kasaan, heitä ohjataan muutamalla komennolla: hyökkäyksellä, yhteen kohteeseen keskittämällä tai kokoontumalla takaisin legendan jalkoihin. Syvyyttä tai hienovaraisuutta mekaniikoista ei löydy. Mikä taas johtaa siihen, että kyseessä on nuorille suunnattu ensimmäinen askel lajityyppiin. Mikä puolestaan herättää kysymyksiä siitä, miksi valikot on tehty kokeneempien pelaajien ehdoilla. Miksei niissä näy samanlaista yksinkertaista nerokkuutta, kuin Minecraftin alkuperäisessä käyttöliittymässä?
Taistelut voivat helposti venyä myös turhan pitkiksi. Vihollisten parakit tuottavat jatkuvalla syötöllä uusia röhkijöitä kentälle, ja yhdessä taistelussa voi helposti löytää viisi tai enemmänkin parakkeja, joista jokainen käy kuumana vailla taukoa. Legendan tehtäväksi jää raivata taistelukenttää tyhjäksi possuista, jolloin omat joukot saavat rauhassa laittaa paikat uuteen uskoon toisaalla. Mutta oman puolen tekoälyllä on omat ongelmansa. Se kärsii ammattikielellä kuvattuna poskettomasta tyhmyydestä.
Mikäli joukkonsa jättää edes hetkeksi kaitsematta, ne etsivät väistämättä ensimmäisen paikan, joka näyttää houkuttelevalta mestalta kuolla. Edes Lemmings-sarjassa ei nähty näin itsetuhoisia taapertajia. Jos vihollisen leiri sattuu sijaitsemaan laavan ympäröimällä saarella, voi olla varma siitä, että omat joukot lähtevät etsimään parasta pulahduspaikkaa heti, kun silmä välttää. Sama pätee komennuksiin. Rähisijät kyllä pistävät rakennukset matalaksi, mutta niiden keskittymiskyky herpaantuu nopeammin kuin esikoululaiselta, joka on vastikään tutustunut sokeriin.
Valtaosa taisteluista kuluu paimentamisessa, mikä jälleen on tuttua lajityypin veteraaneille, mutta uudet tulokkaat voivat väsyä moiseen nopeasti. Tähän kun vielä heitetään raketamisen kankeudet, esimerkiksi se, että asioiden purkaminen tapahtuu yksi esine kerrallaan, niin Minecraft Legends jää oudoissa paikoissa junnaamaan, kun sen pitäisi olla vauhdikkaimmillaan.
Hei, meillä on identiteettikriisi
Minecraft Legends tarjoaa upean audiovisuaalisen kokemuksen, johon haluaisi heittäytyä täysin mukaan. Maailma on palikkamaisen komea paikka tutkittavaksi, ja pelin ääninäyttely on kauttaaltaan pirteän ilahduttavaa. Kaverien kanssa seikkailu ja rakentelu on varmasti mukavaa ajanvietettä, joka muistuttaa siitä, miksi tästä sarjasta tuli maailmanlaajuinen ilmiö.
Mutta samalla se pistää hanttiin joka käänteessä. Ensimmäiset tunnit ovat pitkä opettelujakso, jossa peli sättii heti, kun maailmaa lähtee tutkimaan omin ehdoin. Kaikki on lukittu turhauttavan lineaarisen etenemisen ehdoille, mikä vaatii täysin erilaista asennoitumista, kuin Minecraftissa on totuttu. Se yhtä aikaa haluaa olla peli kaikille, mutta myös niille, jotka eivät välttämättä ole sarjan selkeintä kohdeyleisöä. Sen välianimaatiot ovat kuin Lego Moviesta tuttuja hulvattoman anarkistisia irtiottoja, jotka tuntuvat irralliselta itse pelistä. Korkealentoinen fantasia lupaa seikkailua, pelattavuus junnaa paikallaan, kun pelaaja odottaa hirviöiden tuhoavan jälleen saman näköisiä torneja ties kuinka monetta kertaa.
Lopulta omat kylät näyttävät kaikki samoilta, sillä niissä ei oikeastaan tarvitse muuta kuin torneja ja muureja. Kaukaisuudessa siintää upea vuoristo, mutta sen tutkiminen ei pahemmin kiinnosta, sillä sitä ei voi selättää omin ehdoin. Muut saavat hoitaa rakentamisen ja resurssien keräämisen, mikä vie hohdon kaikesta, mikä teki Minecraftista niin lumoavan.
Minecraft Legends ei ole huono peli. Se on kaksi potentiaalisesti erinomaista peliä yhdessä, mitkä eivät ole sovussa toistensa kanssa. Mikäli kummastakin pitää omin ehdoin, kokonaisuudesta saa enemmän irti. Mutta jos haluaa vain sitä, mitä toinen osapuoli tarjoaa, on Minecraft Legends silti kokeilun arvoinen. Kunhan osaa varautua turhautumiseen yhtä suuressa määrin, kuin ihastumiseenkin.
