Mario-peleistä tuttua prinsessaa ei turhan usein pääroolissa nähdä, sillä hahmon viimeisin oma seikkailu Super Princess Peach julkaistiin Nintendo DS:lle toukokuussa 2006, eli lähes 20 vuotta sitten. Kaksiulotteisessa tasoloikassa nähtiin nykypäivän mittapuulla hiukan kyseenalainen mekaniikka eli ”tunnemittari”, jonka turvin kontrolloitiin Peachin tunneskaalaa – erityisesti iloa, surua, vihaa ja rauhallisuutta. Koska, tiedätkö, kyseessä on nainen, niin pitäähän hänellä voimakkaat tunteet olla. Niinpä niin.
Tällä kertaa asiat ovat toisin, sillä Mario kavereineen ei kaipaa pelastusta eivätkä tunteet saa valtaa. Sen sijaan prinsessa sattuu näkemään Toad-tovereineen Sparkle-teatterin näytelmää mainostavan julisteen, ja koska kulttuuri kiinnostaa, onhan show’ta mentävä katsomaan!
Paikalle päästyään porukka ei kuitenkaan ehdi juurikaan viihteestä nauttimaan, sillä pahamaineinen Grape and the Sour bunch -jengi valtaa teatterin omakseen. Huoli kulttuuria kohtaan on suuri, joten Peach lyöttäytyy kimppaan teatterin vartijan eli Stella-olion kanssa, jonka jälkeen seikkailu voi alkaa.
Peach taitaa kaiken leipomisesta ninjailuun
Pohjimmiltaan Princess Peach: Showtime! on kaksi- ja kolmiulotteista tasohyppelyä sekä pientä pulmanratkontaa yhdistelevä teos, jossa päästään ajoittain myös pistämään vihollisia nippuun. Itse kentät ovat ikään kuin alati jatkuvia näyttämöitä, joiden uumenista löytyy aina tilanteeseen sopiva asuste. Peach starttaa siis lavalle lähdettyään aina peruskoltussaan, mutta onneksi hän ei ole täysin avuton silloinkaan, vaan esimerkiksi hyppiminen ja jonkinasteinen hyökkäys onnistuu. Balan Wonderworldista tuttuun kyky per asu -systeemiin ei siis onneksi sorruta, vaan Peach osaa esimerkiksi hyppiä puvusta riippumatta.
Pukuja löytyy maltilliset kymmenen kappaletta. Näyttämöstä riippuen Peach ottaa käden käänteessä esimerkiksi kung fu -mestarin, merenneidon, varkaan, leipurin tai etsivän roolin, vain muutamia mainitakseni. Systeemi tuo menoon mukavasti arvaamattomuutta, sillä kenttien sisältö vaihtelee perinteisestä loikkailusta aina minipeleihin, hiiviskelyyn, etsivätyöhön ja jopa auto-runneriin vähän Bit.Tripin tapaan. Mekaniikat ovat kuitenkin hyvin keveitä, eikä esimerkiksi Marion kaltaista syvyyttä kannata odottaa.
Vaikeustasoltaan peli on vähemmän yllättäen suunnattu nuoremmalle väelle, joskin joissain minipeleissä aikarajat ovat niin tiukkoja, että niistä suoriutuminen meinasi tehdä itsellekin vähän tiukkaa. Lisäksi kentistä löytyvien kerättävien sataprosenttinen naaraaminen vaatii jo hiukan hoksottimia, mutta valtaosa tavarasta löytyy kohtuullisen helposti. Mittaa seikkailulla on hieman vajaat kymmenen tuntia, ja tietysti kaiken keräämällä tunteja saa kelloon jo lähes tuplaten.
Ota näytökseen mukaan aimo annos iloista mieltä ja hyviä eväitä
Audiovisuaaliselta tyyliltään Princess Peach: Showtime! on hyvin mieluisa. Grafiikka miellyttää silmää, ja vaikkei varsinaisia korvamatoja ole mukana, soljuu parhaimmillaan taidokkaasti soitettu musiikki taustalla oikein mukavasti. Ääninäyttelyä ei ole mukana, enkä sitä oikein osaa Nintendon peleissä vieläkään kaivata. Switch-raudan ikä kuitenkin näkyy erityisesti siinä, että ruudunpäivitys on rajattu 30 kuvaan sekunnissa, ja kaiken kukkuraksi pätkimistä esiintyy silloin tällöin kiireisimmissä kohdissa.
Princess Peach: Showtime! on kokonaisuudessaan hiukan kaksijakoinen kokemus. Parhaimmillaan se on ihanan mielikuvituksellinen ja sen pelaaminen on leppoisuudesta sekä iästä riippumatta mielekästä ja mukavaa, kun taas heikoimmillaan se on aika varman päälle ottava, tylsä ja teknisestikin hiukan ontuva. Jäisin odottelemaan suosiolla alennuksia, sillä nykyinen hintalappu on auttamatta hiukan liikaa.
Vioistaan huolimatta prinsessa Peachin uusin seikkailu on sympaattinen tapaus, joka sopii mainiosti perheen pienimmille, mutta vanhemmille tätä on suositeltava hiukan varauksella. Teoksen originaali idea ja hyväntuulisuus vetoavat itseeni kuitenkin siinä määrin, että olisi mukava nähdä seuraavan prinsessa-pelin olevan jotain hiukan varttuneemmalle väelle suunnattua.
