Maailmanlopun uusi alku
Tarina perustuu Akira Toriyaman hulvattomaan mangaan vuodelta 2000, josta on myös sovitettu erinomainen anime-sarja. Massiivinen luonnonmullistus on tehnyt maapallosta lähes elinkelvottoman aavikon, jonka kuumuudessa käyvät selviytymiskamppailua niin ihmiset kuin entisaikojen hirviöt. Jälkimmäisiä epävirallisesti johtaa nuori Beelzebub, tomera ja äkkipikainen nuori, joka haikailee kaukaisista seikkailuista.
Eräänä päivänä hänen valtakuntansa porteille saapuu paikallinen sheriffi, joka etsii rohkeita apureita matkalle löytämään mystinen lähde, josta niin ihmiset kuin hirviöt saisivat juodakseen pitkälle tulevaisuuteen. Tuttuun tapaan matkasta tulee suuri seikkailu, jonka jälkeen mikään ei ole entisensä.
Perinteitä perinteiden perään
Mikäli Toriyaman manga tai anime ovat tuttuja, Sand Land ei tarjoa mitään yllättävää. Kokonaisuus on vain yksi versio tutusta tarinasta, joka oli jo julkaisunsa aikaan perinteistä maaperää.
Siinä on kuitenkin jotain viehättävää, mistä käy kiittäminen Toriyaman hurmaavaa maailmaa ja hahmoja. Huumoria viljellään reilulla kädellä, ja vaikka aiheet käyvätkin välillä raskaaksi, missään välissä ei tunnu siltä, että tarvottaisiin synkkyyden suossa. Huikean kaunis maailma viehättää pitkään. Jokainen osa-alue tuntuu upeasti viimeistellyltä, mitä ei odottaisi näennäisesti päättymättömältä aavikolta. Toriyaman puhdas piirrostyyli kääntyy täydellisesti peliksi, minkä ansiosta yksinkertainen on todellakin kaunista.
Sama pätee itse pelaamiseen. Mikäli Bandai Namcon aiemmat anime-keskeiset pelit ovat edes etäisesti tuttuja, istuu Sand Land tähän muottiin kuin nakutettu. Kolmannesta persoonasta kuvattu toimintaseikkailu on sekoitus erittäin kevyttä pulmanratkontaa, mätkintää, tutkimista ja ajelua erilaisilla ajoneuvoilla. Mikään osa-alue ei varsinaisesti tee yhtikäs mitään uutta, mutta mikään ei myöskään ole huonosti toteutettua.
Heti ensimmäisistä hetkistä alkaen on selvää, tuleeko pelistä nauttimaan vai ei. Jos tutut kontrollit ja mekaniikat tuntuvat kuin vanhan ystävän näkemiseltä, niin seuraavat kymmenet tunnit ovat yhtä juhlaa. Jos taas ensimmäisten tuntien jälkeen aversio ei ole hellittänyt, on vaan paras jättää koko peli väliin. Sand Land on tyylipuhdas kokonaisuus, joka ei edes yritä keksiä pyörää uudestaan.
Tikusta silmään
Sand Land on onneksi paremmin rytmitetty ja hauskempi peli kuin kehittäjä ILCA:n edellinen anime-sovitus, One Piece Odyssey.
Vaikka alussa herääkin huoli siitä, että edellisen pelin tapaan kestää ihan liian kauan, kunnes peliä pääsee edes pelaamaan, Sand Land antaa nopeasti pelaajalle vapaat kädet hauskanpitoon.
Mitä pidemmälle tarina etenee, sen enemmän tekemistä tuleekin eteen. Kaikkea voi muokata aina autoista omaan kotiin, ja maailma on tulvillaan pientä ja isoa tutkimista, joka palkitsee uusilla lisillä. Mikään ei ole pakollista puuhaa ja tarinan voi juosta läpi yllättävän vaivattomasti. Vaikeasta pelistä ei voi puhua. Taistelutkin ovat yllättävän peruskauraa, jossa lopulta ainoat strategiat tulevat siitä, missä kohtaa juo terveysjuomaa tai ei.
Lupsakka kerronta on kuitenkin tervetullutta. Sand Landin maailma on niin mukava, että siihen haluaakin uppoutua. Beelzebub on tyypillisen teinin tavoin usein rasittava vaahtosammutin, johon ei kuitenkaan turhaudu niin pahasti, että se haittaisi pelikokemusta. Muut hahmot ovat tuttua Toriyama-laatua. He ovat kokoelma arkkityyppejä, joiden edesottamuksia seuraa mielellään.
Hauskimmillaan peli on silloin, kun nuorille suunnattua Mad Maxia pääsee leikkimään täysin rinnoin. Kilpa-ajot, palkkionmetsästys ja eri kaupunkien tutkiminen ovat parasta puuhaa, mitä pelistä löytyy.
Sayonara, Toriyama-san
Sand Landista on luvattu tulevan Bandai Namcon seuraava suuri multimedia-projekti, jonka pitäisi jatkua vielä pitkään. Anime ja peli ovat vasta ensimmäiset askeleet. Miltä tulevaisuus näyttää nyt, kun Toriyama on poistunut keskuudestamme, on vielä mysteeri.
Eräällä tavalla sitä toivoisi, että tämä olisi tässä. Kun Beelzebub ja kumppanit kaahaavat auringonlaskuun, tarinalle ei voisi toivoa parempaa loppua. Se on haikeaa, mutta tarpeellista.
Kyseessä ei ole täydellinen peli, mutta vikoineenkin se on sellainen, jota kelpaa suositella niin lajityypin kuin sarjan ystäville. Se on turvallinen ensiaskel uuteen maailmaan, joka kuitenkin tuntuu hyvin tutulta. Toriyaman tarinoissa ystävyydet ja perhe olivat aina vahvasti esillä. Tuntuu vain oikealta, että Sand Land on kuin vanhan ystävän näkeminen monen vuoden tauon jälkeen.
Vanhoin silmin voi nähdä, miten itse on muuttunut, ja miten jokaisen osapuolen viat näkyvät entistä selvemmin. Mutta kuten ystävien kanssa aina, ne annetaan anteeksi, sillä vain kokonaisuudella on väliä.
