Tervetuloa
Laura: ”Tervetuloa lumihuipuille! Minä olen Laura ja oppaananne tänään. Kaikki lienevät saaneen varusteensa ja lumilautansa jo ulos bussista? Hyvä. Siirtykäämme siis minusta vasemmalla olevaan rinneravintolaan, jossa teille tullaan tarjoamaan kuumaa kaakaota ja vohveleita. Käymme samalla läpi mitä kaikkea täällä maailman hienoimmassa ja suurimmassa laskettelukeskuksessa on mahdollista tehdä!”
Juurella vuoren jylhän
Laura: ”Hiljaisuutta, pyydän! Nyt kun kaikki ovat mukavasti asettuneet sinne pöytiin, niin tahdon kertoa hieman takanani siintävästä vuoresta. Alunperin nuo lumiset huiput olivat aivan kuin mitkä tahansa tavalliset vuoret, kunnes sinne rakennettiin viime vuosien aikana maailman suurin SSX-laskettelukeskus. Paitsi että täällä on ohut ilma, myös painovoima on normaalia pienempi. Niinpä täällä hypitään rampeista korkeammalle ja kovempaa kuin missään muualla maailmassa.”
”Vuori koostuu kolmesta eri huipusta, joissa jokaisessa on viitisen kappaletta erilaista reittiä. Rinteillä puolestaan voitte kilpailla aikaa tai toisianne vastaan, mutta tietenkin ratoihin saa myös tutustua rauhassa ja etsiä parhaat väylät. Valitettavasti seuraavalle ja hurjemmalle huipulle ette pääse ennen kuin osaamisenne on todistettu ansioitumalla kaikilla eri reiteillä. Mutta älkää huoliko, sillä taitonne tulevat karttumaan kohisten seuraavan viikon aikana...”
”Ansiokkaasta laskemisesta tarjoamme teille palkintoja. Rahan lisäksi sponsorimme lahjoittavat teille mahdollisuuden erityisvarusteisiin. Valikoimaa löytyy kaupoistamme aina paremmista lumilautatarvikkeista vaatteisiin ja jopa merkkiaurinkolaseihin asti. Näillä saatte aikaan yksilöllistä lookkia ja tietenkin kohoavaa itsevarmuutta.”
”Kilpailumuotoja olemme järjestäneet viisi, ja voittaakseen niissä sijoituksen pitää olla vähintään kolmas. Ensimäinen on tavallinen lasku, jossa pyritään saamaan mahdollisimman paljon temppupisteitä ja pääsemään nopeasti maaliin. Reitit ja tahdin saa määrätä itse, joten tämä on rennompi laji kuin esimerkiksi itse kisa. Kisassa taistelette viiden muun kilpailijan kanssa siitä kuka ehtii ensiksi alas. Töniminen ja kaikki oikoreitit ovat sallittuja. Ja jottei epäselvyyttä parhaimmasta laskijasta jää, lasketellaan kilpailut aina neljään kertaan. Ensin ovat kolmet karsinnat ja lopuksi taistelette itse makeasta voitosta.”
”Pisteiden keräilyä voitte harrastaa joko vuoren rinteillä ilmatemppukisoissa tai puoliputkessa mahtavissa hyppy ja trikkimittelöissä. Kummassakin saa laskea neljä kertaa ja parhaat suoritukset merkitsevät.”
”Hurjapäisimmille on olemassa pystysuoraa vuorenselkää, johon menemällä voi henkivakuutuksen unohtaa. Tämä ei varsinaisesti ole kisamuoto, mutta jos olette jo jäädyttäneet järkenne, niin voitte mennä kokeilemaan kuolemanhyppyjä omalla vastuullanne.”
”Lisäksi meillä on tänä vuonna käyttöönotettu online-treffipalvelu. Aulasta löydätte helppokäyttöisen konsolin, jolla voitte ottaa yhteyden muihin maailman laskijoihin ja pyytää heitä kisaamaan kanssanne! Ikävä kyllä sponsoroituja turnauksia ei vielä ole mahdollisia järjestää, eikä palvelu osaa kutsua kuin yhden pelaajan kerrallaan mukaan. Lisäksi sääntöihin kuuluu, ettei kumpikaan saa olla toista parempi taidoiltaan, joten teidän laskuanne tarkkaillaan ettei vauhti ja temput ylly liian hurjaksi. Kuitenkin teillä on mahdollisuus harrastaa kaikkia aiemmin mainittuja kilpailumuotoja ystävänne kanssa ja suorituksistanne pidetään järjestelmässä kirjaa. Meillä on myös tukiasemat vuorella kuulokemikrofoneja varten.”
Vuorossa nimenhuuto
Laura: "No mutta ennen kuin näytän mistä helikopteri rinteille lähtee, niin kertokaapa hieman itsestänne. Aloitetaan vaikka sinusta, pipopäinen tyttö siellä."
Allegra: ”Mä oon Allegra. Mä vähät välitän auktoriteetista ja teen mitä haluan. Jos mä haluun mennä pystysuoraa rinnettä alas, niin mähän siitä meen. Noi teinipojat pitää mua jonain friikkinä, snoukkaava tyttö, tietsä. Kuitenkaan niillä ei oo tarpeeks pokkaa eikä kuntoo pysyy perässä.”
Elise: ”No sit mun vuoro. Mulle tää snoukkaus on enemmän harrastus. Arkisin teen bisnestä ja mallinhommia, mut oon treenannu viime aikoina tätä tosissani ja aion vielä pyyhkiä teillä muilla lattiaa.”
Griff: ”Mun mielestä snoukkaus on vaan niin siistii. Vaik’ mä olenkin vasta koululainen, niin mulla on teitä vanhuksia paremmat lahjat. Mä oon aito ihmelapsi.”
Kaori: ”Älä skidi uhoo. Mä oon kuitenkin koko Japanin lemmikkityttö. Musta on jopa keräilykorttipeli, et...”
Psyman: ”Hei kakarat, nyt loppuu toi leuhkiminen. Mennään mäkeen niin mä näytän kuka on tän paikan huimapäisin jätkä. Ette voi voittaa sellasta, joka ei pelkään mitään, edes kuolemaa. Mestoilla mua sanotaanki hurjapääksi.”
Viggo: ”Rauhaa hyvät ihmiset. Ei tässä nyt ketään mennä vielä tapattamaan. Rautasella ammattitaidolla tässä selvitään, ja kuka paremmin pärjäisi kuin alan paras hiidonopettaja, eli minä.”
Zoe: ”Älä tälle likalle ainakaan tuu mitään opettamaan. Mä seuraan omaa nenääni ja, kuten vaatteissanikin, kehitän itte omat ratkasuni.”
Nate: ”Mulle tää snoukka juttu on helppoo kuin makkaran syönti. Jos jaksaa raataa metsällä tukkihommissa ja erakkona vaellellen pysyy hengissä, niin yksi mäenlasku laudanpalalla ei oo enää mitään.”
Moby: ”Päinvastoin, laudankäsittely on tarkkaa tasapainoa ja laskelmointia vaativaa hommaa. Extremelajeista vauhtia ja taitoa oppineena on laskuhommat hyvin hanskassa.
Mac: ”Ihme leuhkioita kyllä. Menestys ja suosio perustuu nöyryyteen ja taidonnäytteisiin, ei uhoamiseen. Otetaan iisisti, mennään mäkeen ja otetaan tyypeistä mittaa.”
Laura: ”No niin hyvät naiset ja arvon herrat. Tunteet alkavat käydä jo kuumempina kuin kaakaonne, joten näytänkin heti tien majoitustiloihimme ja päästän teidät ulos mäkeen vähän jäähtymään.”
Paluubussin autoradiosta kuultua
Hyvää päivää arvon kuuntelijat! Kuuntelette nyt Radio Big:iä ja minun nimeni on DJ Atomica, teidän lempiradiotoimittajanne! Tänään meillä on tarjota teille mahtava kokoelma maailman parasta musiikkia aina rockista bassovoittoisempaan hoppiin ja poppiin. Viihtykää Chemical Brothersin, Queens of the Stoneagen ja Red Hot Chili Peppersin kanssa hieman myöhemmin, sillä ennen räjähtävää musiikkinautintoa minulla on tarjota teille yllätysvieras. Meillä on tänään kunnia saada studioomme SSX-kisojen kaikkien aikojen mestari ja maailman paras mäenlaskija: Mac Fraser! Tervetuloa Mac. Miten on pariviikkoinen mennyt?
Mac: ”Aivan loistavasti, kiitos kysymästä. Säät ovat olleet suotuisia ja todella kauniita. Pienet lumisateet eivät ainakaan ole menoa haitanneet. Minut yllättikin tämän paikan kauneus. Lumisilta rinteiltä on mahtava näkymät alas laaksoon ja pyryttävä tai leijaileva lumi tuo mielettömän fiiliksen. Radat ovat merkitty fiksusti värivaloin, jotka tuovat upeita kajastuksia lumeen. Lisäksi pyroteknikot ovat piristäneet kisoja isommista hyppyreistä singahtavilla ilotulitteilla. Kerrassaan mahtavaa.”
DJ Atomica: ”Millaisena pidit meidän ”pikku” lomakyläämme? Oliko radat liian helppoja tai tavallisia kaltaisellesi superlaskijalle? Ja mikä olikaan salaisuutesi voittoon? ”
Mac: ”Pakko kyllä myöntää, että kahdessa viikossa ehti koluta kaikki vuoret ja radat läpi, mutta rehellisesti sanoen silloin tällöin löytyy aina jotain ennenäkemätöntä ja uutta. Reittejä on paljon ja niissä on valinnanvaraa. Kerrankin laskin ryhmän viimeisenä, mutta eksyttyäni reilillä grindaten sivummalle löysin oikopolun ja pääsinkin hetkessä kärkijoukkoon. Tie voittoon onkin lievä hulluus ja uskallus reittien suhteen. Koskaan ei voi oikein tietää mihin lopulta päätyy.
”Aivan liian helposti ei voitto kuitenkaan irronnut. Vaikka en osaakaan neljää gräbiä enempää liikkeitä, niin tuomareita näytti tyydyttävän kunhan vain tartuin laudasta kiinni ja kierin ja pyörin hyppyjen aikana. Onnistuminen toi minulle aivan uutta puhtia jota pystyin säästämään tiukan paikan varalle. Hankalassa tilanteessa nimittäin saatoin pelkällä latautuneella hyvällä fiiliksellä saada huippuvauhdin ja mahdollisesti onnistuin tavoitettaa edellä menevät laskijat. Ja kun mulla menee hyvin niin minusta tuntuu ettei minua pidätä mikään. Huippufiiliksissä onnistun venymään übertemppuihin, joista yleisö ja tuomarit tulevat hulluiksi. Vielä jos onnistun ketjuttamaan temppuja pitkiksi yhdistelmiksi, niin ei minua voita kukaan! ”
DJ Atomica: ”Noh, noh, onko laskeminen sinulle muka noin helppoa?”
Mac: ” Ei varsinaisesti ylihelppoa, mutta aikaisemmin SSX-mäkiä laskeneena voin sanoa että nyt snoukkaus tuntuu helpoimmalta kuin ennen. Maan vetovoima suorastaa imaisee laudan kiinni lumeen, kunhan putoan jokseenkin oikein päin. Ja jos olen kaatumaisillani, niin nopealla oikaisulla voin aina estää horjahduksen. Tietenkin taitoa vaaditaan jotta ehtii komeita maisemia ihastella, eikä vain keskittyä pystyssäpysymiseen.”
”Kilpakumppanit puolestaan vaikuttivat hieman mielikuvituksettomilta ratsastaessaan toistensa perässä samoja uria seuraten, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Jotkut heistä intoutuivat huimiin temppuihin ja loistaviin reittivalintoihin, joten voitot eivät nyt ihan selvää pässinlihaa olleet.”
DJ Atomica: ”Lopuksi haluan kiittää sinua käynnistä ja kertoisitko vielä mikä on ollut lomasi kohokohta?”
Mac: ”Ehdottomasti parasta on ollut rinteiden monipuolisuus, pituus ja henkeäsalpaavuus. Huimapäisessä laskussa kaupungin läpi neonvalojen loisteessa on jotain psykedeelistä ja kerrasaan upeaa. Rinteet ovat erittäin nautinnolisen pituisia – parhaimmilaan huipulta alas laskiessa voi mennä puolituntinenkin. Tosin normaali pikkukisa kestää semmoisen 2-10 minuuttia. Riippuu tietenkin radasta ja reittivalinnoista. Jäiset rampit ja onkalot, sekä joskus takaa hyökkäävä lumivyöry pyörivine lohkareineen saavat adneraliinin virtaamaan ja vauhtia varpaisiin. Ja tietenkin kiitos sinulle, DJ Atomica, loistavasta ohjelmasta ja musiikillisesta annista. Se auttaa pääsemään vauhtiin!”
DJ Atomica: ”Kiitos sinulle Mac ja hienoa että pääsit käymään. Kerropa vielä mitä radiokanavaa kuuntelet?”
Mac: ”Radio Big:iä.”
