Aikamoinen kriisi
Valopistoolipelit ovat katoava luonnonvara. Namco koittaa parhaansa mukaan pitää genreä elossa muun muassa tasaisen laadukkaalla Time Crisis –sarjallaan. Trilogian kolmas osa kuljettaa päähenkilöinä pullistelevat pistoolisankarit pienelle Välimeren saarelle, jossa on alkanut tapahtua kummia. Englantia murtaen puhuvat mielipuolet maailmanparantajat ovat kaapanneet vallan ja uhkaavat länsimaista sivistystä kauhistuttavilla joukkotuhoaseilla. Myönnettäköön, että juoni ei ole ihan siitä innovatiivisemmasta päästä, mutta tarjoaa silti puitteet menevää valopistooliräiskettä varten.
Pelaajan tehtävänä on ottaa joko erikoisagentti Alan Dunawayn tai Wesley Lambertin rooli ja lähteä sitten valopistoolia tai kahta heilutellen ottamaan selvää Astigos-saaren tapahtumista. Kyse on puhtaasta räiskinnästä, jossa pelaaja ei voi tehdä mitään muuta kuin ampua ruudulle pelmahtavat roistot ja välttää samalla rei’ittämästä siviileitä. Liian hitaasta tai herkästä liipaisinsormesta rankaistaan elämäpisteiden menetyksellä. Siinä Time Crisis 3:n idea pähkinänkuoressa.
Jännetuppitulehdus liipaisinta naksuttelemalla
Tavanomaisten räiskintäpelien sijaan Time Crisis 3:n käyttöliittymää hallitaan valopistoolein. Normaalilla ohjaimellakin voi pelata, mutta peli-ilo laskee puolella. Tähtääminenkin on silloin huomattavasti vaikeampaa. Kahden valopistoolin omistajat voivat käyttää kahta asetta samaan aikaan John Woo –tyylisesti, tai kutsua kaverin kylään kaksinpeliä varten. Jälkimmäisessä tapauksessa ruutu jakautuu kahteen osaan, jolloin kumpikin pelaaja lähestyy tilannetta hieman eri näkökulmasta: esimerkiksi huoneisiin rynnätään sisään vastakkaisista ovista ja aukiot saarretaan vastakkaisista ilmansuunnista. Erilaiset näkövinkkelit on hauska idea ja tuo kaksinpeliin uudenlaista haastetta. Usein kun on vaarana ampua nappi vihollislauman keskeltä pilkistävän kaverin otsaan. Jos jaetulla ruudulla pelaaminen ei innosta, on Time Crisis 3:ssa harvinainen mahdollisuus liittää yhteen kaksi vanhanmallista PlayStation 2 -pelikonsolia iLink-kaapelin avulla, jolloin kumpikin pelaaja voi seurata tapahtumia omasta televisiostaan. Harmi ettei verkkopeliä tueta.
Time Crisis 3 eroaa muista valopistoolipeleistä erikoisen suojautumismahdollisuuden ansiosta. Pelaaja voi milloin tahansa painaa valopistoolin pohjassa tai kyljessä olevaa painiketta, jolloin hahmo suojautuu lähimmän esteen taakse ja lataa aseeseen täyden lippaan. Kovin pitkäksi aikaa ei kuitenkaan auta jäädä tuleen makaamaan, sillä peli verottaa kallisarvoisia elämäpisteitä liiasta hidastelusta. Kontrolleja voi muutella mieleisekseen, ja aseen saa kalibroitua peliin sisäänrakennetulla ohjelmalla. Käyttöliittymänsä puolesta Time Crisis 3 on ensiluokkaista tekoa.
Mies vastaan maailma
Pelkällä revolverillakin on agenttileffoissa maailma pelastettu, mutta onneksi Time Crisis 3 tarjoaa pelaajalle mahdollisuuden käyttää muitakin tuhovälineitä. Saatavilla on kranaatinheitin, konepistooli ja haulikko, jotka kaikki ovat varsin käteviä. Haulikko on parhaimmillaan ahtaissa käytävissä, kun taas kranaatinheittimellä on mahdollista siivota kokonaisia huoneita vihollisista. Konepistooli on kätevä, kun ammuttavaa on paljon ja eri puolilla ruutua.
Lisäaseet tulevat tarpeeseen, sillä vihollisella on käytössään järjetön määrä uudenaikaista kalustoa. Jalkaväen lisäksi vastaan jyristelee moottoriajoneuvoja, tankkeja ja jopa sukellusveneitä. Uudelleenpelattavuutta nakertaa se, että viholliset ilmestyvät näkyviin samoista paikoista jokaisella pelikerralla.
Vihollisen perusjalkaväki on puettu kevään kunniaksi kirkkaisiin väreihin: vihreät taistelijat ovat tavallisia nurmiporia, valkoiseen sonnustautuneet sotilaat kestävät tavallista enemmän kuritusta ja keltaisia ampumalla saa uusia aseita ja ammuksia. Siniset pirulaiset puolestaan heittelevät kirveitä tai lymyävät taustalla sinko olalla, kun taas punapukuiset lenkkeilijät ampuvat nopeasti ja tarkasti, jollei niitä ammu ensin. Vihollisilla on tavallaan oma värikoodinsa, punaisesta vihreään, joka määrää niiden vaarallisuuden.
Räkäpäitä
Pelin juoni koostuu kolmesta osasta, jotka pienten välianimaatioiden voimin kuljettavat seikkailua raukeilta välimeren aalloilta aina lopun kiperään kriisipesäkkeeseen asti. Heppoinen käsikirjoitus ei vakuuta ketään, ja lopun huikea käännekohtakin paljastetaan jo alkudemossa. Seikkailun läpäistyään saa käyttöönsä huijauskoodeja, joilla voi kytkeä päälle esimerkiksi loputtomat kranaatit tai muuta velmua. Samalla aukeaa mahdollisuus pelata koko tarina läpi uudella hahmolla täysin eri näkökulmasta. Silloin tarkoituksena on ylenmääräisen räiskinnän sijaan suojella siviilejä, pelastaa panttivankeja ja ampua tehokkaalla tarkkuuskiväärillä vihollisia pitkän kantaman päästä. Valitettavasti lisäseikkailua ei voi pelata kaksin.
Time Crisis 3:n audiovisuaalinen toteutus ei onnistu paikkaamaan juonen pehmeitä kohtia: grafiikka on keskitasoa, samoin äänet. Molemmat koostuvat enimmäkseen räjähdyksistä ja räiskinnästä, mutta ajavat kyllä asiansa. Esimerkiksi viholliset erottuvat aina taustoista, vaikka kuvallinen anti onkin paikoin suttuista ja selvästi vanhentunutta. Äänipuoli on rajoittunut pelihallimaisiin räiskintäefekteihin ja onttona kumisevaan taustamusiikkiin. Time Crisis 3:n kaltaiselta efektitulitukseen keskittyvältä peliltä olisi voinut odottaa parempaakin.
Ensimmäisellä yrittämällä Time Crisis 3 ei ole kovin helppo, mutta peli palkitsee sinnikkään valopyssyttelijän lisäkrediiteillä ja –elämillä. Jokaisen pelikerran jälkeen peli helpottuu sen verran, että seuraavalla kerralla on mahdollisuus päästä aina askel pidemmälle. Time Crisis 3:n ongelma onkin sen pituus: pelattava loppuu jo muutamassa tunnissa, eikä lisäseikkailukaan kovin pitkäikäistä hupia ole. Jos pelisarjan kehitys etenee jatkossakin samaan suuntaan, voidaan valopistoolit kohta pistää pysyvästi koteloihinsa.
Terveisiä pelihallista!
Time Crisis 3 on osoitus siitä, miten valopistoolipelien genre on vuosien varrella taantunut. Mitään uutta ei ole tarjolla, vaan pelaajien uskotaan edelleen tyytyvän vanhaan kliseiseen kaavaan. Syitä simppeliin juoneen ja seikkailun pituuteen voi etsiä Time Crisis 3:n pelihallijuurista: arcade-meininkiä on vaikea venyttää paria tuntia pidemmäksi. Vähän syvällisyyttä olisi silti kaivattu, sillä muiden nykypelien rinnalla edes audiovisuaalinen anti ei säväytä. Muilta osin toteutus on sopivan vakaa, ja kunnollisten kilpailijoiden puuttuessa Time Crisis 3:n voi sanoa edustavan tämänhetkisten valopistoolipelien parempaa kastia. Täyttä hintaa parituntisesta räiskintäsessiosta ei kannattane silti maksaa – säästyneet kolikot voi syöttää vaikka alkuperäiseen pelihalliversioon.
