Valtaisa juoni vailla järkeä
Dynasty Warriors: Origins perustuu sarjan muiden osien tapaan kiinalaiseen kansalliseepokseen Romance of the Three Kingdoms, mutta vain pinnallisesti. Hahmot ovat etäisesti tuttuja historiasta ja tarustoista, joskin niin räikeästi väritetty suurta seikkailua varten, että he voisivat olla täysin fiktiivisiä.
Juoni on sekasotku suurta melodraamaa, petoksia ja juonittelua. Päähenkilö on puhtaasti peliä varten kirjoitettu nimetön ja persoonaton seikkailija, joka kärsii muistinmenetyksestä. Hän kuitenkin omaa häikäisevät taistelutaidot, jotka tekevät heti vaikutuksen Kiinan armeijoita johtaviin ikonisiin sankareihin. Ei kestä kauaa, kun sankarimme on jo mukana taistelukentällä johtamassa satoja tuhansia sotilaita vihollisarmeijoita kohti.
Melkein 20 tuntinen tarina jakautuu viiteen eri lukuun, joista puolet pitää koluta ainakiin pari kertaa mikäli haluaa nähdä pelin todellisen lopun. Noin puolivälissä tarinaa valitaan ketä historian merkkihenkilöä tuetaan tulevissa taisteluissa ja juonenkäänteissä. Tämä vaikuttaa koitoksiin loppupelin ajan, mutta onneksi Dynasty Warriors: Origins ei kuitenkaan pakota pelaamaan koko tarinaa alusta pitäen, mikäli muut vaihtoehdot haluaa koluta läpi. Sen sijaan valikoista on mahdollista poimia ne käännekohdat ja taistelut, joissa päätöksiä tulee vastaan. Tämä helpottaa kaikkien elämää, tavoitteli sitten täydellistä läpipeluuta tai ei.
Taisteluiden välissä juonitaan ja kerrataan monipäisen seikkailun hahmojen kohtaloita. Eeppinen skaala kattaa vuosikymmeniä Kiinan historiaa, vaikka onkin lopulta vain mikroskooppinen osuus tuhansia vuosia vanhan kuningaskunnan tarinasta. Harmillisesti Dynasty Warriors: Origins tarjoilee historiikkeja vain rajallisesti. Sankarimme saa matkalla reissukumppaniksi kirjurin, joka valottaa päähenkilöiden historiaa rahtusen verran, mutta tämä peli, jos mikä, olisi kaivannut Final Fantasy XVI:n tyylistä laajaa kirjastoa selailtavaksi.
Onneksi dialogi ymmärtää tämän päälle ja jokainen hahmoista kertaa aina keskustelun aluksi suhteensa ja eripuransa toisen kanssa. Meno on hassua ja oopperamaista, mutta siihen tottuu nopeasti. Vaikkakin joka kerta saa hykerrellä, kun keskustelu alkaa tyyliin: "Kenraali Dong-bei, kuinka kehtaatte näyttää naamaanne täällä, Yujin kaupungissa, Youn osavaltiossa, samana vuonna kun petitte meidät Guandun taistelussa!"
Yllättävän monipuoliset turpajuhlat
Asevalikoima kattaa kymmenen erilaista pistintä, miekkaa ja moukaria, joista jokaiselle löytyy reilun tusinan verran erikoistaitoja opittavaksi. Jokaisella aseella on myös oma ranking-systeeminsä, jonka avulla mitataan miten tutuksi sen käyttö on tullut. Korkeamman tason aseet tekevät enemmän vahinkoa, ja niiden käyttöä on vaikeampi horjuuttaa.
Battle artsit ovat erikoistaitoja, joista osaa voi yhdistellä minkä tahansa aseen kanssa. Valtaosa on kuitenkin lukittu tiettyyn muottiin, joka antaa mahdollisuuden pelaajalle löytää oman lempityylinsä taistella vihollisarmeijoita vastaan. Tavallisia rivimiehiä piestään kuin vierasta sikaa, kun taas korkeampiarvoiset kenraalit ja pomotaistelut vaativat rahtusen enemmän huomiota. Mitä vaikeampi vihollinen, sen korkeammat heidän suojansa, joita täytyy nakertaa vähitellen raskaiden hyökkäysten ja torjuntojen myötä.
Tämän lisäksi erikoispomoja vastaan voi käydä kaksintaisteluja, jotka puskevat sodankäynnin syrjään lyhyeksi hetkeksi ja antavat sankarille paikan näyttää suoraan johtoportaalle kaapin paikan.
Taisteluita rikastuttavat myös Musou-taktiikat, jotka ovat sankarin voimakkaimpia hyökkäyksiä ja vaihtelevat myös aseen mukaan. Jahka rohkeusmittari nousee tappiinsa, pelaaja voi aktivoida Musoun lyhyeksi ajaksi, jolloin hyökkäykset iskevät kovempaa ja taitoja voi latoa tiskiin niin paljon kuin sielu kestää. Lopulta päästetään valloilleen yksi massiivinen energiapurkaus, joka on kuin Dragon Ball Z -sarjasta kotoisin, millä sitten pyyhkitään taistelukenttää tyhjäksi.
Mitä pidemmälle Dynasty Warriors: Origins etenee, sitä enemmän taitoja, aseita ja erikoishyökkäyksiä myös kertyy. Mekaniikat eivät kuitenkaan tunnu kertaakaan monimutkaisilta, vaan pikemminkin antavat entistä paremmin tilaa luoda taisteluista omannäköisiä. Mitä enemmän niihin tutustuu, sen häikäisevämmiksi muuttuvat murhabaletitkin.
Tekninen taidonnäyte, jossa vain pieniä vikoja
Dynasty Warriors: Origins on yllättävän nätti peli. En odottanut sen olevan, sillä näin suurella skaalalla toimivat seikkailut joutuvat tekemään kompromisseja jostain, että peli toimisi edes vähänkään sulavasti. Tästä huolimatta jopa perus PlayStation 5 -konsolilla ja performance-moodissa pelattuna Dynasty Warriors: Origins on jatkuvasti mukavaa katsottavaa. Hahmojen animaatiot ovat kauniita, eri hyökkäykset näyttävät upeilta ja jokainen taistelu tuntuu sulavalta. Reilun 20 tunnin aikana en kyllästynyt kertaakaan tuhansien sotilaiden hyökkäyksiin tai älyttömiin taidonnäytteisiin, joissa vihollisten rivit lentelevät ympäri kenttää.
Ainoastaan loppupään isoimmissa kahakoissa, joissa puhutaan kymmenistä tuhansista hahmoista, huomasin ihan pieniä nykimisiä, jotka kestivät korkeintaan sekunnin tai pari. Nekin ovat hyvin pieniä kauneusvirheitä, jotka voi antaa anteeksi.
Jos jostain on nuristava, niin Dynasty Warriors: Origins käyttää hyvin vapaasti samoja karttoja yhä uudestaan, eivätkä hahmomallit ole sieltä monipuolisimmasta päästä. Tarinalle on naurettu myös ihan tarpeeksi. Suurissa kahakoissa on myös välillä ärsyttävää juosta kartan päästä päähän paimentamaan kollegoita, sillä pelin muut sankarit tuntuvat olevan kädettömiä sodankäynnin suhteen.
Nämä ovat kuitenkin pieniä valituksia, eikä Dynasty Warriorsia voi kutsua miksikään muuksi kuin alkuvuoden suurimmaksi yllätykseksi. Odotin siltä korkeintaan lyhytaikaista viihdykettä, joka palvelisi vain nostalgiannälkää kaikkien näiden vuosien jälkeen. Sen sijaan kyseessä onkin aidosti viihdyttävä ja monipuolinen toimintaseikkailu, joka parantaa vanhan sarjan eri osa-alueita laadukkaasti. Se on mainio uusi alku, jota on helppo suositella niin uusille tulokkaille kuin sarjan veteraaneille, mikä ei ole helppo saavutus usean vuosikymmenen jälkeen.
Näin sitä vaan yllättyy kerta toisensa jälkeen. Mikäpä sen parempi tapa aloittaa uusi pelivuosi.
