Ja ei, tämä ei kyllä vaikuta niin hyvältä kuin mitä muistelin.
Alkanut on sota tähtien
Kyllä, vuonna 2000 ensimmäiselle PlayStationille ja Dreamcastille julkaistu toimintapeli on täällä taas. Olen samaa mieltä, Simo, ei tämä tosiaan ole ihan se ensimmäinen tuotos, jota itse olisin lähtenyt päivittämään. Oli miten oli, asialla on Aspyr-studio, joka tuntuu ottaneen asiakseen remasteroida lähes jokaisen menneiden vuosien Tähtien sota -pelin nykyraudalle. Putiikilla on ollut näppinsä reilusti yli 20 tämän sortin julkaisussa.
Nyt hienoisesti paranneltuna palaava Jedi Power Battles ei ole kuitenkaan se kaikista paras Tähtien sota -julkaisu, vaikka se monta vuotta sitten meitä viihdyttikin. Arviot olivat aikoinaan alle keskitason arvosanoilla varustettuja, joskin tuotoksen kaksinpelimahdollisuutta pidettiin oivallisena lisänä.
Uusi julkaisu, jonka PlayStation 5 -versio on nyt kummasteltavana, on saanut muun muassa selkeästi koreamman ulkokuoren. Varsinaista uutta sisältöä ei sen sijaan ole kuin hitusen.
Aseita he ovat, nyt he taistelevat meille
Varmaan tämän muistatkin, Simo, mutta kuten tuotoksen nimikin antaakin olettaa, sijoittuvat pelin tapahtumat enemmän tai vähemmän Star Wars: Episode I -elokuvan maisemiin. Aluksi taistellaan Kauppaliiton aluksella, myöhemmissä kentissä muun muassa Tatooine- ja Coruscant-planeettojen kamaralla.
Pelattavana on muikea määrä sotureita, joista osa on tuttuja isoja nimiä, kun osan taas tunnistavat vain vannoutuneimmat Tähtien sota -intoilijat.
Aluksi tarjolla on kymmenen hahmoa, jotka kaikki olivat myös alkuperäisversiossa. Tähän sakkiin kuuluvat muun muassa Obi-Wan Kenobi, Qui-Gon Jinn, Darth Maul, kuningatar Amidala ja Mace Windu sekä tukku vähemmän nimekkäitä sivuhahmoja. Tällä kertaa yhtäkään näistä ei ole tarpeen avata erikseen käyttöön, vaan koko konkkaronkka on tarjolla jo heti pelin käynnistyksestä lähtien.
Sen sijaan mukaan ympätyt lisäsoturit, joita on yli kymmenen kappaletta, saadaan käyttöön läpäisemällä seikkailu millä tahansa vaikeustasolla. Tähän konkkaronkkaan kuuluu paljon droideja ja useamman sortin statisteja eri roduista, mutta myös elokuvassa suuressa roolissa oleva Jar Jar Binks.
Suurin osa sankareistamme käyttää taisteluun valomiekkaa, mutta myös enemmän pyssyihin luottavia menijöitä on tarjolla. Näihin lukeutuu vaikkapa kuningatar Amidala.
Tee tai älä tee, yrittämistä ei ole
Kuten, Simo, tämän toki muistatkin, niin taistelu on isossa osassa tätä nimikettä. Kentät ovat tässäkin versiossa pullollaan eri sortin vihollisia droideista monen sortin avaruuden asukkaisiin. Harmillisesti taisto, koko homman olennaisin asia, ei vain ole kovin sulavaa. Iso ongelma on siinä, että hyökkäykset eivät useimmiten lähde ohjaimen napeista halutulla tavalla.
Usein sitä tulee juostua vihulaisen viereen valmiina antamaan sille isän kädestä valomiekalla, mutta hyökkäys ei ota lähteäkseen. Aivan sama kuinka paljon nappia hakkaisi. Jedien liikkeissä on toistuvasti sen verran viivettä, että vastapuoli on ehtinyt lataamaan nyrkillä tai pyssyllä naamatauluun ennen oman hyökkäyksen onnistumista. Valomiekan viuhuttamisesta on saatu epähauskaa. Saavutus sekin.
Asia erikseen ovat pyssyillä varustetut hahmot, joilla pelaaminen on hitusen hauskempaa mutta helpompaa. Kapteeni Panaka ja kumppanit voivat yksinkertaisesti räiskiä menemään turvallisen välimatkan päästä, mikä tekee etenkin useammista loppuvastuksista jopa liiankin helppoja päihittää.
Joka hahmolla on kolme hyökkäysliikettä sekä voimaa tai esineitä käyttäviä tapoja jakaa vahinkoa. Missään ei erikseen valoteta, mitä nämä liikkeet ovat, mutta kokeilemalla selviää. Mukana on myös erikoisempia taitoja, kuten vaikkapa Darth Maul -pahiksen kyky ampua lasersäteitä käsistään. En muista tätä elokuvista.
Hassu yksityiskohta: valomiekalla pitää mäiskiä vihollista useamman kerran, että tämä kukistuu. Jos sen sijaan onnistuu painamaan torjumisnappia oikealla ajoituksella, niin päin ammuttava laserpyssyköinti voidaan kimmottaa takaisin ampujaa kohti. Tällöin vihulainen kukistuu kertalaakista. Joten… sädekivääri on siis tehokkaampi ase kuin valomiekka?
Jedien viimeinen toivo olet
Mäiskinnän ohella pelissä päästään myös hyppimään. Paljon. Jokaisessa kentässä tulee kulutettua hyppynappia oikein urakalla, mutta eritoten sille on käyttöä Coruscant-kentässä, jossa pompitaan rakennuksien katoilla ja leijuvien menopelien päällä. Myös Palace Cliffs -ruudun seinämät ovat lähes jatkuvaa pomppimista.
Näin ollen on aikamoisen harmillista, että hyppiminenkään ei ole sulavaa. Näkymättömät seinät ja kumman ponnettomat tuplahypyt, jotka tuntuvat loikittavan ikään kuin vastatuuleen, eivät ole sitä hauskinta hupia ikinä.
Loikkimiset olivat etenkin muutamassa kentässä se asia, johon omat elämäni kuluivat tätä uusioversiota pelatessa. Ja kyllä, hahmoilla on tietty määrä elämiä, joiden loppuessa pitää koko kenttä aloittaa alusta välipisteelle palaamisen sijasta.
Mukaan mahtuu toimintaloikkimisen ohella myös tehtäviä, joissa pääsee huristamaan kovaa vauhtia etenevällä ja laseria ampuvalla menopelillä. Se ei ole hullumpi kokemus, joskin sen vastapainona on muun muassa mälsä koitos, jossa pitää suojella nuorta Anakin-poikasta raiveliin puskevilta vihollisilta.
Peliä parasta kaksin käsitellä on
Mutta muistat varmaan, mikä oli aikoinaan tämän pelin paras puoli, eikö vaan? Jep, se on edelleen se kaksinpeli. Joka kenttään pääsee hyppäämään joko soolona tai kaksin.
Ei sillä, samat aiemmin mainitut miinukset pätevät myös kahden hahmon ollessa ruudulla. Mutta on se silti hauskempaa muksia droideja ja vaikkapa testailla muutamia mukaan ympättyjä minipelejä seuran kera.
Kahden hahmon kera on toki myös helpompi kasata hahmoille pisteitä. Joka vihollisen kukistaminen ja tiettyjen kerättävien esineiden haaliminen lisäävät pistesaldoa, minkä avulla voi kenttien lopussa avata käyttöön uusia komboja tai lisätä hahmon energiaa ja voimaa. Näin ainakin jedien ollessa kyseessä, sillä vaikkapa kuningatar Amidala ei näyttänyt saavan kentän lopussa mitään parannuksia itse pelatessani.
Yksi pieni harmillinen ero alkuperäisversioon on. Aikoinaan kaiken maailman irtaimistoa laitteista muuhun roinaan pystyi pistämään säpäleiksi lisäpisteiden keräämiseksi. Tällä kertaa moinen ei onnistu, sillä masiinat ja muut eivät hajoa.
Tarinatehtävien ja minipelien ohella kaksi pelaajaa voi otella toisiaan vastaan Versus-moodissa.
Tarpeekseni saanut olen näistä vääristä valoista näissä väärissä valomiekoissa
Jaa, haluat tietää, mitä muuta uutta uudessa versiossa on lisähahmojen ohella? Toki! Selkein asia on uusi ulkoasu. Kaikki on huomattavan paljon terävämpää, sulavampaa ja komeampaa. Onpa heijastuksiakin näkyvissä. Uusi parantelu ei näy pätevän välivideoihin, jotka ovat perin vanhentuneen näköisiä.
Kyseessä ei ole ulkoasun saralla kovin suuri remontti, kuten vaikkapa äskettäisen Dead Space -uusioversion kanssa. Tämä tarkoittaa, että näkymät eivät hivele silmiä millään tasolla, koska kyseessä on "vain" vanha peli uudella maalikerrastolla.
Tarjolla on tuttujen kontrollien lisäksi myös uusi "moderni" näppäinasettelu, minkä ohella valomiekkojen väreissä on muutamat vaihtoehdot tarjolla. Puristien iloksi pääsee toteamaan, että Samuel L. Jacksonin esittämällä Mace Windulla on myös viimein elokuvista tuttu violetti valomiekkansa.
Äänimaailmasta pitää loppuun mainita, että taustalla soi asiaan kuuluvaa musiikkia, mikä tekee kokonaisuudelle paljon, kunhan sävellysten volyymitasoa vain huomaa nostaa. Ilman tätä säätöä musisoinnit jäävät muun mekkalan alle. Muu äänimaailma ei sitten paljoa kehuja saakaan epämääräisistä efekteistä muutamien kenttien taustalla kuuluvaa ihmeelliseen elämöintiin. Tätä puolta olisi voinut uudistaa (enemmän?).
Valtakautesi loppunut on
Star Wars: Episode 1: Jedi Power Battles toimii hyvin vanhojen muisteluun. Että jaa, tämmöttinen pelihän sitä oli aikoinaan ykkös-PlayStationilla ja Dreamcastilla. Game Boy Advancella myös. Nykysilmillä katsottuna kyseessä on vanhentunut, jähmeä ja toisinaan harmittava julkaisu.
Toisaalta hinta ei ole kovin korkea, sillä nimikkeen saa ladattua parempaan talteen noin 20 euron hinnalla. On makuasia, onko se sopiva hinta nostalgiatripille vai ei. Täysin uusille pelaajille en tätä kokemusta lähtisi suosittelemaan.
Eli jos tämän jotenkin, Simo, summaisin, niin ehkä ei ole syytä palata tämän pelin pariin. Parempi pitää tämä tuotos ihan vaan muistona. Jos aikoinaan tässä seikkailussa tunsi itsensä voimakkaaksi jediksi, niin nykyään olo on enemminkin kuin juuri aloittelevalla padawanilla.
Lisää aiheesta:
