Donkey Country Returns (arvostelu) oli aikoinaan erittäin tervetullut tapaus, sillä Nintendon ikoninen kravattiapina ei ollut tuolloin saanut vuosikausiin uutta seikkailua. Teos julkaistiin mielipuolista vispaamista ja heilumista suosivalle Wii-konsolille vuonna 2010, vieläpä mestarillisen Metroid Prime -sarjan luoneen Retro Studiosin toimesta. Amerikkalaisstudio ei kuitenkaan lähtenyt jatkojalostamaan Raren Donkey Kong 64:stä nykyaikaisempaa versiota, vaan herra Kong vietiin takaisin kahteen ulottuvuuteen, kuten ehkä nimen perusteella oli lupa odottaakin.
Ratkaisu osoittautui onnistuneeksi, sillä Wii ei ollut varsinaisesti mikään tehokonsoli. Kivasti myynyt neljäs Donkey Kong Country jatkaa täten Super Nintendolta tutulla linjalla: Donkey ja Diddy Kong seikkailevat trooppisella saarella, jossa riittää kenttiä koluttavaksi ja kerättäviä kerättäväksi. Retroajasta muistuttaa myös vaikeustaso, sillä vaikeimmillaan Returnsia ei voi suositella ihan noviiseille, varsinkaan jos aikoo kerätä kaiken.
Nyt puolalainen Forever Entertainment on saanut tähänastisen taipaleensa kenties hienoimman pestin, eli Donkey Kong Country Returnsin tuomisen Switchille! Ja puolalaisethan toimittivat juuri sitä, mitä odottaa sopii, eli kelpo versioinnin vailla mitään ylimääräistä. Se todettakoon studion kunniaksi heti kättelyssä, että kyllä tämä sentään pesee heidän Panzer Dragoon- ja House of the Dead -uusioversiot!
Joku on taas käynyt banaanivarkaissa!
Donkey Kong Country Returns HD alkaa, kun Tiki Tak -heimon jäsenet ovat hypnotisoineet paratiisisaaren eläinkannan. Samalla karvasakki komennetaan ryöstämään Donkey Kongin tönön banaanivarasto, ja sehän ei tietenkään käy päinsä. DK nappaa Diddyn mukaansa, ja näin pelaaja johdatellaan seikkailun alkutaipaleelle.
Meno tuntuu heti tutulta. Apinoiden ohjastamisessa ja loikkimisessa on hyvin erilainen momentum kuin vaikkapa Mario-peleissä, mutta tietynlaiseen raskauteen tottuu melko nopeasti. Diddy ei ole oletuksena Donkeyn matkassa, vaan pikkuapina täytyy löytää joka kentässä merkityistä tynnyreistä. Lippisnisäkäs helpottaa loikkimista merkittävästi, sillä hänellä on rakettireppu, jonka turvin kaksikko voi leijailla ilmassa parisen sekuntia.
Donkey Kong Country Returns kunnioittaa HD-versionakin Super Nintendo -seikkailujen perintöä, eli visuaalisesti se muistuttaa 3D-grafiikasta huolimatta ysäriedesottamuksia, ja maisemien sekä tekemisen vaihtelua nähdään sopivissa määrin. Apinat pääsevät apostolinkyydin ohella muun muassa lentelemään raketilla Flappy Bird -tyyliin, ratsastamaan Rambi-sarvikuonolla sekä tietenkin rullaamaan kaivoskärryllä. Kentistä kerätään valuutaksi kelpaavia banaanikolikoita, Kong-kirjaimia, banaaneja (kerää sata, saat lisurin) sekä palapelin palasia, joiden turvin saa avattua samat lisämateriaalit kuin Wii-versiossakin.
Maailmankartalta löytyy läpäistävien tasojen ohella Cranky Kongin kauppa hyödykkeiden sekä avainten ostamiseen. Avaimia tarvitaan jokaisessa maailmassa olevaa lukittua reittiä varten, ja kyseinen väylä tarjoaa yleensä hieman helpomman etenemisvaihtoehdon. Kaikki kentät on kuitenkin läpäistävä Kong-kirjaimet taskussaan, jos mielii saada parhaan mahdollisen lopun.
Eikä sovi unohtaa tietenkään kaksinpeliä. DKC Returnsin voi läpäistä kokonaisuudessaan duona, sillä kakkospleijeri asettuu ohjastamaan lippiskarvapoikaa. Jos kamu on kokematon pelien saralla, voi Donkey napata pikkuapinan kantoon vaikeimpien kohtien ajaksi. Kätevää!
Täällä määrää apina
Kenttäsuunnittelu on yleisesti ottaen hyvää, mutta välillä perin turhauttavaa ja paikoin vähän virkamiesmäistä ja mielikuvituksetonta. Joitain iloisia yllätyksiä toki löytyy, mutta oli hiukan yllättävääkin huomata, miten DKC Returns on jäänyt vähän jalkoihin 15 vuodessa, sillä muistan pitäneeni siitä varsin paljon nuorempana. Nykyisin muun muassa Super Mario Bros. Wonder (arvostelu) ja Rayman Legends (arvostelu) ovat pistäneet 2D-loikintojen kenttäsuunnittelun riman hävyttömän korkealle, ja vaikka se on vähän epäreilua verrata vuonna 2010 julkaistua teosta näihin jalokiviin, ei DKC Returnsin tenhon hiipumista voi olla noteeraamattakaan. Ajan kulku näkyy siis näemmä jossain muuallakin kuin omassa naamassa.
Apinaorkesterin paluu ei ole myöskään mitään kepeää noviisiherkkua, sillä noin puolen välin paikkeilla alkaa vaikeustasopanta kiristämään nuppia. Kuten mainitsin aiemmin, en voi suositella kaiken keräämistä, eikä sitä edes tarvita hyvän lopun saamiseen. Riittää, kun keräilee kaikki Kong-kirjaimet sekä kahdeksan värillistä palleroa, joiden turvin aukeaa vihoviimeinen kenttä.
Minimiduuni ja täysi hinta, KA-CHING
Wii-versioon verrattuna kenties isoin ero on se, ettei vispauskontrolleja tarvitse enää pakottaa pelaajalle, vaan kukkien puhaltamiset ja maatömistelyt hoidetaan nappeja painamalla. Visuaalinen tyyli on puolestaan hyvin uskollinen alkuperäiselle, mutta sitä on terävöitetty vastaamaan nykyvaatimuksia. Graafisia uudistuksia on lähinnä valaistuksessa, tekstuureissa ja vesiefekteissä, mutta kuten vanha kunnon Digital Foundry on näyttänyt toteen, kaikki päivitykset eivät ole ihan onnistuneita.
Kaiken kaikkiaan remasteria vaivaa tietynlainen kyynisyys kautta linjan: paketissa ei ole lisähipareita tuovaa modernimoodia lukuun ottamatta minkäänlaista lisäsisältöä, lataustauot ovat pidempiä kuin ennen ja pelissä esiintyy myös pätkimistä kohdissa, joissa sitä ei aiemmin ollut. Musiikki puolestaan mukailee SNES-aikaisia biisejä, mikä on kiva juttu, mutta sävellykset kuulostavat silti kummallisen pliisuilta ja aivan yhtä tuhnulta kuin aiemminkin. David Wisea on ikävä: tässä jos jossain olisi ollut iso päivityksen paikka.
Ai niin, täytyy antaa erityismaininta vielä maailmankartalle: mappi henkii retroa siinä määrin, ettei apinoita ole edes animoitu sinne, vaan kenttien välillä liikutellaan Donkeyn tai Diddyn lärvikuvaa. Näin se oli toki alkuperäisessäkin, mutta kyseessä on pieni yksityiskohta, jota olisi voitu varmasti elävöittää tähän uusioversioon.
Entinen tähtiapina on ajan saatossa hiipunut keskiverroksi gorillaksi
Äidyin ylempänä aika negatiiviseksi, mutta selvennettäköön tässä nyt vielä: Donkey Kong Country Returns HD ei ole missään nimessä huono peli. Se on edelleen kelpo tasoloikka erityisesti niille, jotka eivät ole sitä vielä kokeneet ja kaipaavat haastetta sekä nostalgiaa käsi kädessä. Totuus on kuitenkin se, että viisitoista vuotta on pitkä aika, ja sinä aikana on ehtinyt tulla edellä mainittujen huippujen ohella todellisia kaksiulotteisia helmiä, kuten Yooka-Laylee and the Impossible Lair, Shovel Knight (arvostelu) tai vaikka Kirby: Planet Robobot (arvostelu). Kyllä, olen tosissani: robobotti on oikeasti niin hyvä.
Julkaisuna DKC Returns HD on looginen, mutta hinnoitteluaan myöten kyseenalainen, sillä se ei käytännössä tarjoa uusintakierrosta halajaville mitään uutta. Kaiken kukkuraksi pelaajalla kuluu enemmän aikaa latausruutujen tuijotteluun kuin ennen, ja tästä kaikesta kassalla köyhtyy vähintään 55 euroa, jollei sitten satu bongaamaan teosta alennuksella joko kaupasta tai eShopin syövereistä.
Vaikka Kongin perheen kanssa oli tälläkin kertaa ehdottomasti omat hetkensä, olen harmistunut: apinaklaani ansaitsisi mielestäni parempaa.
KonsoliFIN on ylpeä OpenCriticin jäsen
