Petri Katajan blogi
Ja miksipä ei. Marvel-hahmoja vuoropohjaisissa taisteluissa. Eihän tämä huono voi olla. Vai voiko?
Ensimetrien perusteella olin ähhhh, sen jälkeen olin pyhhhh, mutta sitten tajusinkin ensivaikutelman pettäneen.
Korttien ja ideoiden talo
Marvel's Midnight Suns on vuonna 2022 julkaistu taktista roolipelaamista tarjoava tuotos. Sen on työstänyt Firaxis Games, joka on tuttu nimi muun muassa Civilization- ja XCOM-nimikkeiden takaa. Kokemusta vuoropohjaisesta menosta tällä studiolla kyllä on.
Nimikkeessä nähdään monta eri Marvel-sarjakuvista ja muista medioista tuttua sankaria ja pahista, minkä lisäksi pelaajat saavat itse luoda tarinan keskiössä olevan The Hunter -hahmon varsin oivan hahmogeneraattorin avulla. Miehen tai naisen.
Tarjolla ei ole hektistä toimintaa, sillä taistelu on vuoropohjaista ja kortteihin perustuvaa. Joka sankarilla on oma alati kasvava kasa korttejaan, joista aktiiviseen käyttöön voi ottaa vain kahdeksan kappaletta. Taistoihin (eli tehtäviin) mukaan voi puolestaan ottaa kolme hahmoa. Joka taistosta saa halutessaan hyvin erilaisen, sillä eri hahmot eri kortteineen tarjoavat hulppean määrä vaihtelua.
Yhteenottojen lisäksi tarjolla on muutakin puuhaa, sillä tehtävien välillä pelaaja pääsi Hunterin muodossa samoamaan The Abbey -nimistä pyhättöä sekä sen yllättävän sokkeloisia maita. Näissä maisemissa pelaaja pääsee höpöttämään ja ystävystymään tuttujen sankarien kanssa, ratkomaan ympäristön mysteerejä sekä ansaitsemaan uusia kortteja.
Päähahmon lisäksi Marvelin tuttuja sankareita on mukana pelattavana 12 kappaletta. On Iron Mania ja Captain Marvelia. On Spider-Mania sekä Bladea. Runaways- sekä Midnight Suns -tuttavuuksia. Lisäksi neljä lisätaistelijaa, Venom, Morbius, Storm ja Deadpool, olisi saatavana maksullisena lisäsisältönä. Ei huono kattaus, ei sitten ollenkaan.
Ensin oli ähhhh ja sitten pyhhhhh
Taistelua ja Abbeyn alueella pyörimistä, siitä on tämä peli enimmäkseen tehty. Ensimmäinen ähhhh-fiilikseni tuli juurikin Abbeyn alueella pyörimisestä.
En keksinyt, mitä iloa on pyöriä suhteellisen elottomassa staattisessa maisemassa, joka ei herätä mielenkiintoa käytännössä millään tapaa. Onneksi luostarin tilusten tutkiminen on noin periaatteessa vapaaehtoista tietyn pisteen jälkeen, minkä lisäksi alueesta aukesi myöhemmin tutkittavaksi lisää palasia, joilta sitten löytyi jotain etäisen mielenkiintoista.
Tosin jonkin sortin keskisormena pelaajalle on kuitenkin se, että käytännössä luostarin suurin salaisuus on lähes kaikkien pelaajien saavuttamattomissa. Yksi aarrearkku on nimittäin varustettu bugilla, jonka takia pelaajat eivät saa sen sisuksissa olevaa haarniskaa omakseen. Tämä häiriö saapui osaksi peliä vuonna 2023 julkaistussa päivityksessä, eikä sitä ole sen jälkeen korjattu. Sotisovan saa käyttöönsä ainoastaan PC:llä yhden modin turvin. Jippii.
Pyhhhhh-olo tuli puolestaan siitä, että en vain kokenut muiden hahmojen kanssa pulisemista millään muotoa kiinnostavana. Bladen, Dr. Strangen, Nico Minoru ja kumppanien kanssa voi puhua vaikka kuinka paljon, heidän kanssaan pääsee luomaan ystävyyssuhteita ja heitä voi lahjoa retkillä ympäri luostarin ympäristöä. Aevan sama, ei paljoa kiinnostellut. Skippailin suosiolla isoja osia pulinoista, jos alku ei vaikuttanut mielenkiintoiselta.
Ehkä tässä asiassa lopulta pientä helpotusta tuli siitä, että hahmokatras kasvoi ja tarina sai lisää kierroksia, jotta en loppuvaiheessa ollut aivan yhtä turhautunut kuin alkumetreillä. Lopulta piti antaa pienoista peukkua siitä, miten eri sankariryhmittymät käytännössä kinastelivat keskenään ja kehittelipä kaksi hahmoa kehitteli keskenään jonnin sortin romanssia.
Osansa tämän pettymyksen loiventamisessa tekivät tarinan ne käänteet, jotka menivät jopa aika konkreettisesti päin helvettiä. Tarinassa ei tunnu välillä mikään menevän halutulla tavalla, hyvikset riitelevät keskenään ja kaiken tämän taustalla soi mitä tunnelmallisin epätoivoa täynnä oleva musiikki. Soundtrackille pitää kyllä myös antaa kiitosta näistä sävelmistä.
Mutta se paras asia
Jossain vaiheessa tämä kokemus kuitenkin loksahti kohdalleen, ja Marvel's Midnight Sunsin paras asia oli sen myötä helppo nimetä. Pelin taistelut ovat nimittäin oivia, kunhan alkutaipaleen ylihelpoista koitoksista päästään yli.
Abbey-alueen koluamisen ja turhanpuoleiset pulinat kestää, kun kohta pääsee taas muksimaan Hydra-organisaation jäseniä ja yliluonnollisia örrimörrejä kanveesiin.
Ja se se vasta hupia onkin. Taistot ovat nimittäin todella taktisia, mikäli huomaa ottaa niistä kaiken mahdollisen hyödyn irti. Kortit taipuvat vaikka mihin, joten pelaaja voi vaikkapa yhden vuoron aikana päästää vinon pinon vihulaisia hengiltä, samalla parantaa omaa tiimiä, teleportata jonkin örmyn vauhdilla sähkökaappia päin ja lopuksi kutsua paikalle lisää hahmoja tukemaan omaan joukkuetta. Korttien huiskimisen ohella voi vaikkapa kaataa vihulaisten päälle sähkötolppia tai tönäistä heitä tulisiin kuiluihin. Yhden vuoron aikana voi saada aikaan tuhottomasti tuhoa, jos... pelaa korttinsa oikein.
Itse otin henkilökohtaisena haasteena selvitä taistot niin, että yksikään omasta tiimistä ei menettäisi tajuaan taistojen tuoksinassa. Jos näin kävi, niin taistelu alusta vaan. Ei sillä, että hahmojen "kuolemasta" mitään kovin negatiivista tapahtuisi. Sankarit ovat käytössä läpi tarinan, kävi heille yhteenotoissa miten vaan.
Tehtävät tekivät paljon sille, miksi jaksoin käyttää Marvel's Midnight Sunsiin niin monta tuntia. Noin 55 tuntia tarkemmin sanottuna.
Paintilla piirretyt karvat
Vaikka seikkailu kääntyi positiivisen puolelle, kiitos upeiden taistelujen, on nimikkeessä silti jotain muutakin narisemisen arvoista.
Tuotos on nimittäin osan ajasta hämmentävän… epähyvän näköinen. Osa hahmomalleista näyttää varsin mallikkailta, mutta toisaalla ne näyttävät perin viimeistelemättömiltä. Kaksi esimerkkiä: Peter Parkerin, eli Hämähäkkimiehen siviiliminän, naamataulu näyttää jollain tapaa väärältä, ehkä kuin edelliseltä konsolisukupolvelta vierailulle tulleelta. Ehkä vain kuvittelen.
Mutta tätä huomattavampi esimerkki on Wolverine-hahmon ihokarvoitus, jotka näyttää siltä, kuin se olisi piirretty paikalleen Windowsin Paint-piirrosohjelmalla.
Ääninäyttely puolestaan on enimmäkseen oivallista, joskin Tony Starkin ääni särähtelee korvaani väärällä tavalla. Ehkä koetetaan kuulostaa elokuvista tutulta herra Starkilta.
Mukana on muuten muutamia tuttuja ääninäyttelijöitä, vaikkapa näyttelijä Michael Jai White Bladen äänenä, monessa pelissä kuultava Laura Bailey Magikin roolissa ja Yuri Lowenthal Spider-Manina. Lowenthal hoitaa saman roolin myös Insomniac Gamesin hämispeleissä, vekkulia.
Mutta mitenkäs, onko mukana kumpikaan niistä kahdesta lähes jokaisessa isossa pelissä kuultavasta ukkelista? Eli onko Troy Baker tai Nolan North äänessä? No mutta, totta kai, Northia kuullaan näet Deadpoolin roolissa. Kuinkas se sanonta meneekään… jos julkistat uuden videopelin, valmistaudu siihen, että Nolan North tai Troy Baker rämähtävät ikkunasta sisään. Okei, kyseessä ei ole varsinainen sanonta, mutta muistan tämän lukeneeni useamman kerran eri puolella internetin ihmeellistä maailmaa. Itse en onneksi päässyt Northin ääneen kyllästymään tällä kertaa, koska Deadpool oli erikseen ostettavana lisäsisältönä, jota en ostellut.
Mieluusti olisin kyllä neljä ylimääräistä hahmoa ostellut vaikkapa kausipassin merkeissä, mutta tämä olisi kannattanut tehdä jo tarinan alkupuolella, jotta joka tuttavuudesta olisi saanut kaiken ilon irti. Olisi ollut hauska kokea lisärinä saapuva hahmonelikko ja heidän mukanaan saapuvat tehtävät juonikuvioineen, mutta heräsin asiaan aivan liian myöhään. Jos jaksaisin aloittaa koko epistolan alusta, niin ostaisin ehdottomasti kausipassin, mutta en usko palaavani nimikkeen pariin enää lopputekstien kokemisen jälkeen.
Kyseessä on kuitenkin suhteellisen pitkä seikkailu. Itse käytin sen 55 tuntia, mutta enemmänkin olisi voinut käyttää, mikäli olisi halunnut kehittää joka hahmoa, ystävyyssuhdetta, kortteja ja muuta sivusälää. Eiköhän tämä kuitenkin itselleni riitä.
Jos tälle olisi arvosana pitänyt antaa, niin ehkä lopulta jopa neljä tähteä viidestä. Ei ollenkaan hullumpi kokemus tämä peli. Eli ensivaikutelmat eivät antaneet täysin oikeaa kuvaa.
Harmillisesti jatko-osaa ei taida olla tulossa. Vaikka arvostelut olivat enimmäkseen positiivisia, niin myyntien puolesta tuotosta voisi kuvailla flopiksi. Höh, harmillista.
Jatko-osaa kyllä pedataan yhdellä loppukohtauksella, mutta näyttää siltä, että tämä kiusoittelu ei johda mihinkään.
Ähhhh ja pyhhhh.
Lisää aiheesta:
