Petri Katajan blogi
Pakkohan sitä oli kokeilla.
Karu on alku
Balatro oli itselleni tuttu vain siinä mielessä, että tiesin kyseessä olevan korttipeli. Olin myös kuullut, että kun pelin "tajuaa", sen pauloihin on helppo jäädä. Kuulostaa kovilta lupauksilta. Näillä tiedoilla lähdin pelin kimppuun.
Alku ei vaikuttanut kummoiselta. Käytössä on näemmä pokerin säännöt, joilla koetetaan kerätä tarpeeksi pisteitä matsin voittamiseksi. (Tässä kohtaa pahoittelut mahdollisista vääristä termeistä, pokerin sanasto kikkereistä reissaamiseen ovat itselleni ihan vieraita.) Onnistuneen pelin jälkeen pelaajalle annetaan muutamia rahasia, joilla ostaa muutoksia omaan pakkaan tai hankkia käyttöön monen sortin jokerikortteja.
Okei, ei vaikuta vielä kovin erikoiselta.
Mutta sitten
Kun on voittanut muutamia pelejä (blindeja, pakkopanoksia?) ja kauppapaikalta on tullut ostettua useampia jokereita ja planeettakortteja, niin pelin sääntöihin sekä pistemäärään ja sen kertoimeen voi tehdä ties minkä sortin muutoksia. Tässä vaiheessa aukeaa kokonainen uusi maailma ihmeteltäväksi.
Jokerikortit, jotka ovat oikeastaan koko pelin pihvi, tarjoavat vaikka minkä sortin vippaskonsteja. Monta kertaa kovemmat kertoimet, kun pelatussa kädessä on herttoja? Onnistuu. Värisuora pelkästään neljällä kortilla? Käy. Enemmän pelimerkkejä parillisten korttien pelaamisella, jokainen käytössä oleva jokeri lisää pistekerrointa? Toki toki! Kaikki nämä ja monen monta muuta erikoisuutta on tarjolla eri narrikorttien avulla. Pitää kuitenkin huomata, että näitä apuläpysköjä voi olla käytössä vain rajoitettu määrä.
Aluksi voi olla haasteita saada omaa pistemäärää yli tuhanteen, mutta kun käytössä on oikean sortin kortit, voi puoli miljoonaakin olla helppo nakki.
Kunnon potin muodostuminen monen sortin kertoimista ja pistemääristä on aina yhtä hienoa nähtävää. Tähänhän jää koukkuun! Eikä väliksi, jos välillä tulee tappio ja pelaaminen pitää aloittaa alusta, sillä tulevia kierroksia varten on avattu uusia pakkoja ja ties mitä muuta.
Kyllä, pelaamalla avataan uusia asioita käytettäväksi. Kyseessä on siis tavallaan roguelite-tyylinen nimike, jossa kerätään lisäominaisuuksia ja -parannuksia seuraavalla pelikerralla käytettäväksi. Eli... roguelite, joka keskittyy pakan rakentamiseen? Se lienee aikamoisen hyvä kuvailu. Tämä kaikki ei tosin tule ensihetkistä ilmi, mutta kuten todettua, kun homman jujun tajuaa, niin se iskee kovaa.
Oman ennalta-arvaamattoman lisänsä tuo kauppa, josta pätäkällä voi ostaa muutoksia pakkaan, kaiken muuttavia jokereita sekä planeettakortteja, jotka tarjoavat kertakäyttöisiä apuja. Kuka tietää, mitä putiikissa on seuraavan ottelun jälkeen tarjolla?
Pisteiden kasaaminen eri tavoilla ja kaupassa asioinnin pieni sattumanvaraisuus on loistava yhdistelmä. Joskus pitää oikein pysähtyä ja miettiä, että millä keinoilla nyt kannattaa kortit pelata, jotta kyseisen pelin voittaisi.
Nimikkeen yksi huonoimmista puolista on omasta mielestäni sen musiikit, joita vihailen ja diggailen yhtä aikaa. Ne ovat taustalla aaltoilevia kovin samanlaisia äänimattoja, jotka yhtä aikaa ärsyttävät ja luovat sopivaa tunnelmaa. En tiedä, mikä näissä sävellyksissä lopulta on, mutta eivätpähän ainakaan jätä kylmäksi.
Itse asiassa paras lukemani kuvailu näille sävelmille on se, että ne saavat tuntemaan siltä kuin olisi kiirastulen odotushuoneessa pelaamassa korttia paholaisen kanssa. Ihan passelin tuskaisa kuvailu.
Terveellinen päätös
On tämä oiva peli, ehkä jopa hieman yllättäen. Vaikka onhan tätä kehuttu vaikka kuinka ja paljon. Jos arvosana pitäisi antaa, niin kenties viisi tähteä viidestä voisi olla paikallaan. Ehkä neljä, jos johonkin muotoseikkoihin haluaa tarttua, mutta kyllä tämä korttiläpsyttely on ylistyksensä ansainnut.
Jätin itse pelaamisen kesken joidenkin pitkien voittoputkien jälkeen, kun olin avannut käyttöön ties minkä sortin pakkoja ja kortteja. Koin tässä kohti ymmärtäneeni vallan mainiosti mistä on kyse, ja miksi tähän kokemukseen voi jäädä suorastaan koukkuun.
Tämän jutun mennessä julki on kulunut monta viikkoa siitä, kun viimeksi koskin Balatroon, ja jonkin sortin halu palata korttien pariin olisi. Ai että, jos peli olisi kännykässäni, niin sitä voisi tulla läpsyteltyä vaikka kuinka usein. Kyllä, Balatro on saatavilla myös mobiililaitteille. Onneksi omassa luurissani tätä ei siis ole! Tämä lienee terveydelleni parasta, jotta pystyn keskittymään muuhunkin.
Jos on yhtään kiinnostusta tätä kehuttua nimikettä kohtaan, niin suosittelen todellakin tutustumaan siihen. Kyseessä on hitsinpimpulan kiehtova kokonaisuus.
Balatron suurin miinus on se, että kyseessä on loppujen lopuksi "vain" korttipeli.
Mutta ai että, miten toimiva korttipeli se onkaan.
Lisää aiheesta:
