Luukku 23: Katseet tulevassa

Vanha viisaus väittää, että yhden asian loppu on toisen alku. Kummallista kyllä teoreema näyttää pätevän pelivuosille. Taputeltaessa 12 kuukauden rupeamaa on hyvä paitsi muistella menneitä myös luoda katsaus tulevaan. Näin alustavasti katsottuna vuoden 2012 pitäisi nimittäin olla jännitystä pullollaan.

Nykyinen kotikonsolien sukupolvi polkee menemään kuin piloille ruoskittu Duracell-hevonen konsanaan. Xbox 360 tuotiin markkinoille jouluksi 2005. Kuusi vuotta on teknologia-alalla tunnetusti iäisyys, joten erityisesti tekniikalle persot pelaajat odottavat jo kädet täristen uutta rautaa rajalle. Onneksi loppu alkaa häämöttää. Alkuvuodesta PlayStation Vita tarjoilee jo ensihoitoa pakkaamalla vakuuttavat tehot komeaan pakettiin. Nintendon Wii U:n pitäisi puolestaan startata kotikonsolien uusi sukupolvi, joskaan Nintendolta ei liene odotettavissa aivan silmiä poksauttelevaa grafiikkateknologiaa.

Kaikki pelaajat rakastavat huhuja, ja niitähän on tänä vuonna piisannut. Analyytikoiden ja kehittäjien huomionhakuisten kristallipalloennustusten ohella on kuultu melko uskottavia ja yksityiskohtaisia ulinoita erityisesti Microsoftin konsolista. Villeimmät juorut povaavat Microsoftin konsolille paljastusta jo alkuvuoden CES-messuille, mutta se kuulostaa ainakin tällä hetkellä kovin kaukaa haetulta. Microsoft tuskin haluaa paljastaa tulevaa pelilaitettaan näin paljon ennen sen julkaisua – olettaen, että laite tosiaan tulisi kauppoihin perinteiseen tapaan jouluksi. Halo 4:ää odotetaan jo syksyksi Xbox 360:lle, joten ilman dramaattisia takinkääntöjä lippulaivapelisarjan julkaiseminen vanhalle laitteelle uuden konsolin rinnalla ei kuulosta järkevältä toimintasuunnitelmalta.

Sonyn puolelta huhuja on kuultu huomattavasti vähemmän, vaikka yhtiö tuskin haluaa tällä kertaa jäädä viimeiseksi lähdössä. Huomio on kiinnittynyt vahvasti Vitaan todennäköisesti niin Sonyn sisällä kuin ulkopuolellakin. Analyytikoiden odotukset Xbox 360:n ja PlayStation 3:n seuraajien julkaisujärjestyksestä vaihtelevat päivästä toiseen. Aikatauluakin suurempia kysymysmerkkejä ovat konsolien ominaisuudet ja suuntaviivat. Lähtevätkö molemmat kalastelemaan Kinectin ja Moven viitoittamilla teillä laajempaa yleisöä heti startista alkaen vai uskalletaanko markkinoille tuoda kalliita, multimediaominaisuuksilla ahdettuja tehomyllyjä niin kutsuttuja tosipelaajia kosiskelemaan?

Rehellisesti sanottuna peliala on viime vuosina ollut niin suurten mullistusten kohteena, että uskottavien ennustusten antaminen on poikkeuksellisen hankalaa. Ensin Nintendo löi kaikkia Wii-kapulalla päähän ja kaapi kokoon täysin uudet pelimarkkinat. Samaan aikaan toisaalla Apple alkoi muovata puhelinkauppaa uuteen uskoon iPhonella ja laajensi vallankumouksensa reviiriä sittemmin iPadilla. Verkossa puolestaan Facebook mullisti ihmisten ajankäytön Internetissä. Samalla maailman talous on tietenkin kierinyt ojasta allikkoon.

Niin Apple kuin Naamakirjakin loivat samalla uudenlaisia mahdollisuuksia peleille. Vaikka naiivisti ajateltuna markkinoiden laajentaminen ei syö vaikkapa Gears of Warin tai Unchartedin kaltaisten pelien kysyntää, ei se voi olla vaikuttamatta konsolien kehittymiseen. Älypuhelimilla, Facebookissa ja PC:llä yleensäkin nähdään yhä enemmän niin kutsutun Free-to-Play -mallin tuotteita, joissa peli tai ainakin osa siitä tarjotaan ilmaiseksi. Ajatus saattaa kuulostaa hullulta, mutta kun katsotaan vaikkapa Android-markkinoiden tuottoisimpien pelien listaa viime ajoilta, killuvat kärjessä juuri ilmaiset pelit.

Kuten Tommy Lee Jonesin roolihahmo opetti elokuvassa Kaappaus merellä, vallankumous on jatkuvaa liikettä. Turha siis odottaa, että muutos tapahtuu kertaheitolla. Halo 4:ää tuskin jaetaan ilmaiseksi ja rahaa kiskota myymällä Master Chiefille haarniskankiillotusainetta. Peliala on kuitenkin liiketoimintaa ja vieläpä erittäin suuren mittaluokan sellaista, joten julkaisijat etsivät jatkuvasti uudenlaisia rahoitus- ja toimintamalleja. Tästä on nähty jo paljon esimerkkejä, joista huomattavimpia lienevät erilaiset kausikortit ja uuden pelin ostajille rajoitetut sisältöpaketit. Digitaalinen jakelu saattaa olla joidenkin mielestä saatanasta, mutta se on vääjäämättä tulevaisuutta. Kuten kahvinkeitonkin, myös digitaalisen jakelun tehdä oikein tai väärin – kysykää vaikka Valvelta.

Pessimistisimmät ovat pohdiskelleet, onko suuren budjetin pelien aika jo kohta ohi. Kuulostaa kieltämättä kestämättömältä kehitykseltä, että vuodessa julkaistaan kymmeniä kalliita projekteja, mutta valtaosan voitoista nappaavat harvat ja valitut jatko-osat Call of Dutyn johdolla. Ennen kuin kuitenkaan ajaudutaan sen syvemmälle pohdintojen suohon ja kauemmaksi tulevaisuuteen, annetaan ylläpitotovereille mahdollisuus kertoa, mitä he odottavat ensi vuodelta. Ilmeisesti mammuttipelit eivät ainakaan vielä silloin kuole sukupuuttoon.

Legot valtaavat Keskimaan

Asmoderan: Star Wars, Indiana Jones, Harry Potter, Pirates of the Caribbean... Lego-pelejä on tehty monista suurimmista elokuvasarjoista. Heti pelisarjan alkuvaiheessa alkoi pohdinta siitä, mihin Legot vielä taipuisivat. Keskusteluissa on toistuvasti noussut esiin Taru Sormusten Herrasta -leffatrilogia. Mitään ei ole vielä paljastettu, mutta pelin julkaisu näyttää minun silmissäni vain ajan kysymykseltä. Legoseikkailuja työstänyt Traveller's Tales pistäytyi Keskimaassa jo vuoden 2010 Lord of the Rings: Aragorn's Questissa. Ensimmäinen Hobitti-elokuva ilmestyy ensi joulukuussa, ja hobitit ja haltiat nähdään legofiguureina jo kesällä. Enää on epäselvää, nähdäänkö Hobitista tehty peli ensin ja leffatrilogiasta tehty myöhemmin, vai niputetaanko kaikki elokuvat samalle levylle.

Loottikestit Borderlandsin ja Diablo 3:n parissa

noose01: Viime vuosien parhaimpiin lukeutuva avoimen maailman yhteistyötoiminta saa jatkoa tulevana kesänä. Juuri tästä syystä ei ole mitään väliä, vaikka koko heinäkuun ajan taivaalta sataisi vanhoja mummoja äkeet selässä. Borderlands vetosi hieman sarjakuvamaisesti pelkistetyllä grafiikallaan sekä laajalla ja tapahtumarikkaalla pelimaailmallaan. Toivottavasti jatko-osassa ei ole rikottu toimivaa kaavaa, vaan täysin uuden pelimekaniikan ja päälle liimatun Kinect-tuen sijaan voimavarat on ymmärretty keskittää valtavaan määrään mielekästä sisältöä. Borderlands 2 on todennäköisesti se peli, joka haukkaa suurimman osan peliajastani vuonna 2012.

Linque: Lisää teurastettavaa, kiitos! Tykkään tavaroiden hamstraamisesta; mikäs sen parempaa kun losauttaa Mad Max -maailmassa kaiken maailman hyypiöitä singolla ja löytää savuavista ruumiista uusia aarteita. Eihän näitä yksinpelinä kukaan jaksa, mutta kaveriporukalla illan lyhyt pelihetki jatkuu usein puolenyön väärälle puolelle. Siitä huolimatta, Borderlands 2 ei ole listan piikkipaikalla, sillä tulossa on myös eräs Diablo 3... ehtisiköhän ensi vuonna myös nukkua?

J. Pikkarainen: Luolastolätkintöjen kuninkaan paluuta on odotettu kuin uusinta Twilight-elokuvaa esiteinien keskuudessa. Kaksi ensimmäistä Diabloa on vienyt pelitunteja kellostani enemmän kuin muu vapaa-aika yhteensä, eikä kolmosen kohdalla ole mitään syytä poiketa perinteistä.

Pelottava ja pelattava Mass Effect 3

Asmoderan: Tarvitseeko tätä perustella? Mass Effectinsä pelanneille trilogian päätösosa on paljon muutakin kuin roolipeli muiden joukossa. Pelilliset uudistukset ovat toissijaisia, kun tärkeintä on saattaa oman Shepardin tarina päätökseen.

J. Pikkarainen: Pelonsekaisin tuntein odotetaan päräyttävää ja toivon mukaan eeppistä finaalia trilogialle, jonka vuoksi aikoinaan konsolin edes ostin – vain huomatakseni kiroavani kohtaloani pelijumalille, kun Mass Effectin ilmestyttyä konsoliani koristivat jouluvalot. Mass Effect 2, vaikkakin hyvä peli, oli edeltäjäänsä kaikin puolin heikompi, suoraviivaisempi ja suoraan sanoen innottomampi. Hypemyllystä olen pysynyt kolmannen osan kohdalla kaukana, mutta ne pienet infomuruset povaavat sekä hyvää että pahaa.

maagiset: Vuoden odotetuinta peliä ei tarvitse kauaa pähkäillä. Avaruusoopperan suurena ystävänä valinta on hyvin yksinkertainen. Ensimmäinen Mass Effect oli todellinen klassikkosinfonia, mutta kakkonen ei sitten yltänytkään samanlaiseen statukseen. Tarinaa ei ollut nimeksikään ja asioita oli yksinkertaistettu muutenkin liikaa. Kolmonen ei luultavasti eroa pelimekaniikaltaan edeltäjästään, mutta tällä kertaa odotan pääseväni eeppisemmän seikkailun äärelle. Hyvin kerrottu ja kuljetettu tarina on tässä sarjassa kuitenkin itselleni se kaikkein tärkein juttu. Trailereissa on näytetty väläyksiä aikaisempia osia miehekkäämmistä taisteluista, joissa on mahdollisuus päästä todistamaan ihmiskunnan lohdutonta selviytymiskamppailua aitiopaikalta. Toivotaan kuitenkin parasta, että nämä suuremman luokan taistelut ja kylkiäisiksi isketty moninpeli eivät ole vieneet kehittäjien huomiota siltä itse asialta eli tarinalta. Onnistuessaan teos pistää kuitenkin paatuneimmankin pelimiehen naaman koreaan virneeseen. Jatkoa tässä on saanutkin jo väliosan jälkeen odottaa aivan tarpeeksi pitkään. Tulisipa jo maaliskuu...

noose01: Pelonsekaisin tuntein odotan Mass Effectin jatko-osaa saapuvaksi kauppojen hyllyille. Sarjan ensimmäinen osa oli aikoinaan hidasteluista ja muista teknisistä ongelmistaan huolimatta äärimmäisen huikea elämys. Valitettavasti toinen osa oli jo pienoinen pettymys lähes jokaisella osa-alueella tapahtuneen yksinkertaistamisen takia. Peloistani suurin toteutuu, jos Mass Effect 3 oikoo vielä enemmän mutkia ja mukana on salaman nopeisiin reflekseihin perustuva kilpailullinen moninpeli. Siinä vaiheessa käteen hakeutuu Fiskarssin halkaisukirves ja peli päätyy pölkyn päälle.

Uusia pelejä, uusia jatko-osia ja uusversioita

Asmoderan: Kun ensimmäinen SSX ilmestyi vuonna 2000, jätti se aiemmat lautailupelit varjoonsa. Tuoreen PS2:n tehot tulivat hyötykäyttöön, kun Cool Boardersit ja kumppanit jyrättiin kertaheitolla. Rinteillä on viime aikoina ollut hiljaista, mutta uuden SSX:n pitäisi saapua keväthangille. On kiinnostavaa nähdä, miten paluu radalle onnistuu vuosien tauon jälkeen.

TeRm0z: Ensi vuoden mahdolliseen pelitarjontaan perehtyminen on vielä pahoin kesken, mutta kaksi nimikettä nousee jo tässä vaiheessa ylitse muiden: Halo 4 ja Max Payne 3. Rakkaus sarjoihin on roihunnut jo ensimmäisistä osista lähtien. Tosin kummankin kehityksestä vastaa tällä kertaa myös uusi tekijätiimi, joten ilmassa leijuu vielä pientä epävarmuutta. Siitä huolimatta odotukset ovat korkealla. Molempien eteen lienee uhrattu sen verran aikaa ja rahaa, että epäonnistuminen ei ole vaihtoehto.

ULVI: Max Paynen seikkailuille on varrottu jatkoa jo kahdeksan vuotta. Välissä kehittäjän vaihtuminen kotimaisesta Remedystä julkaisija Rockstar Gamesin sisäiseen studioon herätti epäilyjä pelikansassa. Sarja koettiin helsinkiläisstudion hengentuotteeksi, jonka ainutlaatuista tunnelmaa niin sanotusti ulkopuoliset tuskin osaisivat säilyttää. Säilyttämisen sijaan kolmososa keskittyykin uudistuksiin: Max palaa kaljuna korstona, jolla pelattava kokemus näyttää päivittyneen sekä toiminnallisesti että tarinankerronnallisesti. Eksytäänpä räiskiessä jopa verkkoon! Konservatiivisempi Max-fani olisi vähemmästäkin kauhuissaan, mutta ennakkomateriaali onnistuu vakuuttamaan: luotto rokkistaroihin on kova.

J. Pikkarainen: Toki Batman: Arkham City, Gears of War 3, Modern Warfare 3, Battlefield 3, Uncharted 3 ja monet, monet muut vuoden hittipelit olivat loistavia, mutta edeltäjiinsä verrattuna niin kovin samanlaisia. Minä odotan pelivuodelle 2012 jotain uutta ja innovatiivista, joka saa tarttumaan padiin taas pienen pojan innokkuudelle. Naughty Dogin taustat tuntien The Last of Us saattaisi olla yksi tällainen nimike. Toki zombifanitus edesauttaa asiaa.

Dragonfly: Halo: Combat Evolved Anniversary näytti, että vanhojen pelien teräväpiirtopainoksissa ei tarvitse tyytyä vain kevyesti päivitettyyn versioon. Uusi grafiikkamoottori, verkon yli toimiva yhteistyötila sekä uudemmista Haloista tutut terminaalit ja pääkallot on ympätty mukaan. Toki perinteisemmät vaatimukset kuten tilaäänet, sulavampi ruudunpäivitys, Full HD -resoluutio ja saavutukset pitäisi ehdottomasti täyttyä jokaisen horisontissa häämöttävän remasteroinnin kohdalla. Silti mieluummin nauttisi vanhasta klassikosta, jos se ihan kirjaimellisesti tarjoaisi jotain uutta.

Seikkailupelien ja japanilaisten roolipelien tarunhohtoinen paluu

J. Pikkarainen: Tämä vuosi on ollut hyvä seikkailupeleille konsoleilla, ja toivon sen jatkuvan tulevaankin. Kaksi ensimmäistä Monkey Islandia HD-päivityksinä, Jane Jensenin Gray Matter ja heikoimpana, mutta aktiivisimpina Telltale Gamesin episodipelit ovat suunnannäyttäjiä, joiden esimerkkejä soisi muidenkin seuraavan. Tarinankerronta kunniaan myös peleihin!

Dragonfly: Wiille julkaistu Xenoblade Chronicles otti pienoisen varaslähdön, sillä ensi vuonna pelaajat saavat nauttia varsinaisesta japanilaisten roolipelien tulvasta. Tales-sarja saa jatkoa kahden osan turvin, kun ensi vuonna kauppojen hyllyiltä voi poimia PlayStation 3:lle julkaistavan Tales of Graces F:n ja 3DS:n Tales of the Abyssin. Final Fantasy -sarja jatkuu niin ikään helmikuussa ilmestyvällä Final Fantasy XIII-2:lla. Vuonna 2012 päivänvalon näkevät myös muun muassa Ni no Kuni: Wrath of the White Witch, Kingdom Hearts 3DS, Fire Emblem 3DS, Agarest: Generations of War 2, Pandora's Tower ja The Last Story. Lista vain jatkuu ja jatkuu. Lajityypin perinteisiin kuuluen jokainen roolipelieepos tarjonnee pelattavaa kymmeniksi tunneiksi. Mistähän sitä repisi lisää vapaa-aikaa?

Uusia leikkikaluja

TeRm0z: Loistavista peleistä huolimatta tänä syksynä tuli ensimmäistä kertaa tunne, että nykyisen konsolisukupolven ikimuistoisimmat hetket saattavat olla hiljalleen koettu. PC-miesten hehkutuksia ylivertaisista Battlefield 3- ja Skyrim-käännöksistä kuunnellessa alkavat mielessä vääjäämättä siintää haaveet seuraavasta kaikkivaltiaasta tehokonsolista. Parasta uusien koneiden odottamisessa on tietenkin kuukausien ajan täysillä kierroksilla pyörivä hypemylly hulvattomine lupauksineen. Varsinaiset koneet saavat tulla vasta 2013, mutta se alkaa olla ehdoton takaraja.

Mobiilimman pelaamisen puolella PlayStation Vita on henkilökohtaisesti ensimmäinen käsikonsoli, joka herättää jo etukäteen suurta omistamisen halua. Ainakin paperilla ominaisuudet tuntuvat olevan enemmän kuin kohdallaan, ja pelien osaltakin tilanne näyttää makoisalta. Mukana on luonnollisesti paljon isoveljeltä lainattuja nimikkeitä, mutta jo laitteen fiksumpi suunnittelu vanhaan PSP:hen nähden takaa näillekin paremmat onnistumismahdollisuudet. Helmikuuta odotellessa.

maagiset: Odottelen mielenkiinnolla Sonyn uutukaista käsikonsolia. Speksit näyttäisivät ainakin olevan kohdillaan, joten siinä suhteessa edellytykset ovat mitä mainioimmat. Kaipailisin kuitenkin edelleen näyttöjä sellaisista kovista nimikkeistä, jotka pakottavat juuri Vitan ostoon. Toki koneelle on tulossa Unchartedia, Killzonea ja muita jo isoveljellä nähtyä kamaa, mutta jotain eksklusiivisia nimikkeitä tässä kaipailtaisiin. Semmoisia pelejä, jotka on varta vasten suunniteltu laitteelle ja ottavat sen potentiaalista kaiken mahdollisen irti. Muuten Vita ei välttämättä aivan heti päädy tähän talouteen. Tässä tapauksessa kokemukset opettavat, koska 3DS tuli hankittua kesällä juuri ennen hinnan alennusta hieman liian heppoisin perustein. Pelitunteja sen parissa ei ole valitettavasti tähän mennessä vielä kovin paljoa kertynyt. Onneksi valoa alkaa kuitenkin hiljalleen näkyä tunnelin päässä.

Myös Wii U on ainakin tällä suunnalla erityisen suurennuslasin alla. Nintendokin siirtyy vihdoin HD-aikakauteen ja hyvä niin. Tableteista inspiraatiota saanut ohjain herättää ainakin allekirjoittaneessa mielenkiintoa. Nyt pallo on tavallaan heitetty kehittäjien suunnalle. Toivottavasti sillä suunnalla pystytään loihtimaan kekseliäitä ratkaisuja, joilla peleihin saadaan kyseisen ominaisuuden avulla ihan oikeasti lisäarvoa. Saisivat uudistaa samaan syssyyn myös online-konseptinsa ihan täydellisesti, koska kaverikoodit ja muut vastaavat turhakkeet ovat nykypäivänä jo niin out of fashion. Pystyisivät hyödyntämään Mii-hahmoja ja muuta vastaavaa tauhkaa paljon monipuolisemmin. Jään odottelemaan suurella mielenkiinnolla, että missä merkeissä Nintendon uutukaisen matka starttaa tulevan vuoden aikana.