Päiväni jediritarina
Yksi Tähtien sota -maailman tunnetuimmista ikoneista on jediritarien vaatimattomalta tuntuva ase - humiseva ja valkeana hohtava valomiekka. Jokaisen elokuvan loppupuolella käydään maskuliinisia taisteluita hyvän ja pahan välillä, joissa toistaiseksi hyvyys on aina vienyt sen pidemmän korren. Videopelien maailmassa Star Wars ei tietenkään ole tuntematon ilmiö, kuten ei myöskään kuuluisalla sapelilla vihollisten nippuun pistäminen. Tosin toteutus ei ole koskaan ollut näissä valomiekkapeleissä kovinkaan kummoista, varsinkaan konsolipuolella. Muutamille saattaa tulla mieleen ensimmäisellä PlayStationilla nähty Episode I: Jedi Power Battles -niminen räpellys, jota ei hirveämmin voi lämmöllä muistella. PC-pelaajilla tilanne on ollut toinen, kiitos Jedi Knight -sarjan pelien. Sarja sai jokin aika sitten Raven Softwaren toimesta uuden, ristiriitaisen vastaanoton saaneen osan Jedi Knight II - Jedi Outcastin muodossa. Nyt Vicarious Visions, pelitiimi mm. Game Boy Advancen Tony Hawk’s Pro Skater -pelien takaa, on kääntänyt kyseisen seikkailun Voimaa uhkuvalle GameCubelle. Konsolin Star Wars -pelien tulvaa ei kuitenkaan jatketa täysin toivotulla tavalla.
Pelisarjan edellisosista tuttu, entinen jediritari, Kyle Katarn palaa jälleen seikkailun päärooliin yrittäen estää kaiken muun ohella Imperiumin tuoreimmat suunnitelmat. Vaikka pelin alku tuntuukin olevan tavallista ensimmäisestä persoonasta kuvattua räiskintää Star Wars -kuorrutuksella, ei tiikeri tälläkään kertaa tunnu pääsevän juovistaan. Kyle nimittäin lähtee pelin aikana lataamaan menetettyjä jedivoimiaan ja metsästämään vanhaa valomiekkaansa. Seikkailua on tässä vaiheessa ehditty pelailla jo useiden kenttien verran, mutta peli varsinaisesti tuntuisi lähtevän käyntiin vasta kun ase on tiukasti omassa otteessa. Kumma kyllä myös mielenkiinto kasvaa pelissä huomattavasti sapelia kalistellessa, eikä unohtaa tietenkään saa kaikkia Voiman avulla tehtäviä erikoisliikkeitä. Näihin lukeutuvat elokuvista tutut mielitemppu ja Darth Vaderin yhtenä tavaramerkkinä tunnettu kuristusote. Myös erilaiset tönäisy- ja parantumisvoimat ovat mukana unohtamatta Max Paynestä lainattua ajan manipulointia. Toisin kuin herra Payne, Katarn ei itse hidastu kyseistä ominaisuutta käyttäessä, mutta maailma hänen ympärillään kylläkin. Voimat kehittyvät pelin edetessä ja jokainen Tähtien sota -fani tulee varmasti peliä pelaillessa tuntemaan itsensä kaikkivoipaiseksi jediksi.
Tähdet sotivat ja kanttiinimusiikki soi
PC-pelien konsolikäännökset yleensä onnistutaan pilaamaan useammin kuin laki sallisi, eikä Jedi Knight II ole juurikaan poikkeus. Varsinaisia ongelmia on muutama, joista ensimmäiseksi mainittakoon kehno tehtävä- ja kenttäsuunnittelu, jotka eivät luonnollisesti ole muuttuneet PC-versiosta. Kentissä ravaaminen on kuin vaarin polkkaa - sinne tänne ja edestakaisin, varsinkin mikäli ei peliä ole aiemmin PC:llä pelannut. Vaikka tämän ansiosta tuleekin törmättyä useisiin mielenkiintoisiin paikkoihin, eivät kaikki varmaankaan jaksa bongailla vaikkapa X-Wingejä tai AT-AT-kävelijöitä täynnä olevia Imperiumin alushangaareja. On kuitenkin hieno tunne hiippailla valkoiseen panssariin pukeutuneiden iskujoukkosotilaiden keskuudessa, sillä Star Wars -tunnelma on saatu kohdalleen juuri näiden pienten yksityiskohtien ansiosta. Pelin edetessä vastaan tuleekin Luke Skywalkerin ja Lando Calrissianin kaltaisia elokuvista tuttuja hahmoja, eikä mm. Bespinin pilvikaupungissa vierailu jää kokematta. Hermot kyllä voivat olla kovilla kenttiä tarpoessa, mutta pieni keskittyminen auttaa aina etenemisessä. Tallennus tapahtuu valikosta pelitilanteesta riippumatta ja tätä mahdollisuutta tuleekin käytettyä vähän väliä. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon muistikortin koko tallennellessa useampaa kuin yhtä peliä, sillä pelkästään yksi tallennus vie muistikortilta jo 27 paikkaa.
Jedi Knight II:n Cube-version ongelmiin lukeutuu myös nykivä ruudunpäivitys, vaikka ruudulla ei välttämättä hirveämmin vilskettä olisikaan. Ongelma tosin ei esiinny kovin usein, mutta häiritsee kokonaisuutta. Quake III:n pelimoottori ei toimi Cubella toivotulla tavalla graafisen ilmeen muutoinkin ollessa PC-esikuvaansa hiukan jäljessä. Sahalaidat on kuitenkin saatu suurimmilta osin hiottua pois, mutta kentät ja hahmot on mallinnettu menettelevästi yksityiskohtien ollessa melko harvassa. Tosin muutamia ihan mukavia efektejä pelistä löytyy räjähdysten ja välkähtelevien lasereiden muodossa tuttuun Star Wars -tyyliin. Muutamat Voiman tuottamat efektit ovat myös mukavaa katseltavaa, etenkin Voimasalamat ja tietenkin ajan hidastus. Hahmojen animointi ansaitsee jonkin verran kiitosta, varsinkin valomiekkoja heiluttelevien hahmojen osalta kuten vaikkapa itse Kyle. Kuvakulmahan muuttuu ensimmäisestä persoonasta kolmanteen valomiekan ollessa aseena ja tällöin hahmon liikkeet ovat melkeinpä kaunista katseltavaa, vaikka elokuvien sulavista kamppailuista ollaankin vielä kaukana. Harmillisinta antia kuitenkin ovat juonta kuljettavien videopätkien kuvanlaatu, sillä pätkät ovat rakeisia ja suttuisia pelin normaaliin peli-ilmeeseen verrattuna.
Musiikkipuolesta vastaavat tietenkin John Williamsin ikivihreät melodiat, joita jokainen Star Wars -peli on vuosien varrella hyödyntänyt äänimaailmassaan. Kappaleet tuntuisivat kuitenkin vaihtelevan sen mukaan mitä itse ruudulla tapahtuu. Hiljaa hiiviskellessä musiikki soi hiljaa taustalla, kun taas vihollisjoukkoon törmätessä musiikkikin saattaa lähteä mukaan taistelun huumaan. Mikäli musiikkiraitaan ei ole vielä kyllästynyt, ei sävelmien kierrätys liene kovinkaan suuri ongelma. Äänityöskentelyyn ollaan panostettu ja sen kyllä huomaa jo alkumetreiltä. Kyle Katarn, sekä hänen ystävänsä, vihollisensa ja siltä väliltä olevat henkilöt tekevät kaikki äänipuolelta mallikasta työtä, vaikka Lando Calrissian tuntuu välillä vievän koko shown, elokuvasta tutun Billy Dee Williamsin astuessa jälleen kerran miehen rooliin. Vaikka Mark Hamillia ei olekaan Luke Skywalkerin rooliin saatu, on lopputulos tarpeeksi lähellä sitä mitä sen pitäisikin olla. Silloin tällöin korviin kantautuu myös vihollisten keskenään käymiä keskusteluita, joita voi joko kuunnella rauhassa piilostaan tai sen sijaan käydä suoraan pahaa aavistamattomien uhrien kimppuun puhelitanioista piittaamatta. Muut äänitehosteet ovat elokuville uskollisia valomiekan humistessa ja laserien viuhuessa juuri niin kuin pitääkin, tosin välillä ylidramaattisille kuolinhuudoille ei voi olla hymyilemättä, vaikka kuinka huutajalta olisi irronnut jokin raaja valomiekan heilahduksen seurauksena.
Voimat koetuksella
Peli on ohjattavuutensa kannalta jonkin verran sekava kokemus, sillä tavallisimpien aseiden käytöstä löytyy muutamia ongelmia. Ohjainsauvalla ja C-sauvalla liikkuminen on hiukan hidasta ja nykivää, mikä vaikeuttaa mm. tähtäämistä aika lailla. Varsinkaan pikainen tähtäys ja sen jälkeinen nurkan taakse suojaan syöksyminen ei onnistu läheskään niin helposti kuin toivoisi. Mielenkiintoista kyllä, valomiekan koristaessa Kylen kätösiä suurin osa edellä mainituista ongelmista katoaa, miekan luonnollisesti ollessa lähitaisteluase. Toki sitä voi käyttää myös pidemmilläkin etäisyyksillä heiton avulla, jonka jälkeen se palaa nätisti takaisin sankarimme otteeseen, mutta lähitaisteluissa ei tätä ominaisuutta juurikaan tarvita. Kyle kun sattuu kimmottamaan ammuttavat laserit automaattisesti miekalla itsestään poispäin, joten sinänsä ei tarvitse kuin juosta vihollista päin R-napilla valomiekkaa heiluttaen. Ottaen huomioon, ettei muita aseita muutamia tilanteita lukuun ottamatta tarvita miekan haltuun saatua, voi muiden, hiukan kankeiden aseiden käsittelyn painaa villaisella. Sen sijaan esineiden, aseiden ja voimatemppujen vaihtaminen onkin melkeinpä mahdotonta tiukimmissa kahakoissa vaihtoehtojen selailun tapahtuessa yliherkällä ristiohjaimella. Esineiden käyttö vahvistetaan B-napilla ja Voimien taas L-napilla, joten ennen suurempaan mylläkkään sekaantumista olisi järkevintä ottaa kaikki tarvittava odottamaan vain napin painallusta. Rasittavaa, mutta lopulta ei maailmaa kaatavaa. Kaiken kaikkiaan ohjailu onnistuu kokonaisuudessa luontevammin kuin esimerkiksi The Clone Warsin jalan käytävissä valomiekkatehtävissä.
Kun peli pääsee vauhtiin, voisi tunnelmaa leikata vaikka valomiekalla. Kylen selvitessä sotilaallisesta ylivoimasta ehjin nahoin Voiman ja valomiekan avustuksella on tunne hieno. Mutta tavallisten rivisotilaiden ja muukalaispalkkatappajien lahtaamisen sijasta pelin mieleenpainuvimmat kahakat ovat tietenkin valomiekkataistelut, jotka saattavat sekuntien sijasta venähtää jopa muutaman minuutin mittaisiksi mittelöiksi. Mikäli tietokoneen ohjastamat yksiköt eivät jaksa enää innostaa, voi sen sijasta yhden kaverin kanssa ottaa mittaa toisistaan muutaman eri moninpelimoodin turvin, jotka kaikki ovat perinteistä deathmatch-kamppailua joillakin pienellä kikoilla höystettynä. Moninpelin mielenkiintoisin puoli on kuitenkin hahmon Voimapotentiaalin muokkaaminen ennen otteluita, mikäli Voiman käyttö siis halutaan ottaa mukaan otteluun. Sen sijaan, että kaikilla hahmoilla olisi kaikki jedien nimikkotemput hallussaan, voi jokaisen hahmon taidot painottaa Voiman tiettyyn alueeseen. Näin otteluihin saadaan mukaan mielenkiintoa ja erilaisia yhdistelmiä on mukava kokeilla. Hauskimmaksi ottelumuodoksi on kuitenkin osoittautunut perinteiset kaikki vastaan kaikki -periaatteella käytävät ottelut, aseina tietenkin pelkät valomiekat. Moninpeliin aukeaa uusia kenttiä ja hahmoja yksinpelin edetessä ja erilaisia vaihtoehtoja näillä osa-alueilla löytynee riittävästi. Välillä ikävästi hidasteleva moninpeli onkin ihan mukavaa puuhaa, vaikka Cubelta jo löytyykin huomattavasti varteenotettavampia vaihtoehtoja moninpelikekkereitä suosiville.
Jedi Knight II tarjoaa jokaiselle Star Wars -fanille mahdollisuuden kokea jedinä olemisen mahdin, niin hyvässä kuin pahassakin. Tarpeeksi mittava yksinpelikampanja saa mukavaa lisäpotkua moninpelinsä ansiosta, joten pelattavaa riittää mukavasti. Käännöksestä johtuvat ongelmat eivät kaikki ole anteeksiannettavissa, mutta osa kuitenkin mikäli Tähtien sota aihepiirinä kiinnostaa. Muutoin kaavoihinsa kangistuva peli saa kummallisesti potkua humisevan taskulampun ja Voimalla kikkailun ansiosta, jotka sitten joko viehättävät tai eivät. Mikäli PC-versioon ei ole mahdollisuutta tutustua, on GameCube-versio siinä vaiheessa varteenotettava vaihtoehto. Peliä kuitenkin kannattanee kokeilla ennen varsinaisen ostopäätöksen tekemistä.
