Tiikeri tankkiin
Taito, strategia ja kärsivällisyys ovat avainasemassa, kun golfkenttien hallitsijaa etsitään. Kovalla harjoittelulla huipulle noussut Eldrick "Tiger" Woods on elävä esimerkki näiden kolmen tärkeän elementin hallitsijasta. Pitkäjänteisen työnteon avulla lajin ylivoimaiseksi hallitsijaksi nousseen Tiikerin ylivoima on viime vuosina ollut murskaavaa, joskin aivan hiljattain miehen otteet ovat alkaneet lipsumaan lukuisten pienten loukkaantumisten siivittämänä. Joka tapauksessa Woodsin panos lajille on merkittävä ja sitä osoitti myös jättijulkaisija Electronic Artsin maksama massiivinen rahatukku miehen nimen käytöstä uudessa golfpelisarjassaan. Viime vuosituhannen lopussa PlayStationilla ja PC:llä debytoinut Tiger Woods '99 ei ollut mikään kovin suuri taloudellinen menestys, eikä se liiemmin nauttinut kriitikoidenkaan suosiosta. Joka tapauksessa sarja oli aloitettu. Sen jälkeen vuosittain julkaistut mestarin itsensä nimellä edelleen varustetut EA:n golfpelit ovat kehittyneet valtavin askelin. Vuonna 2000 julkaistu jatko-osa ei vielä onnistunut lunastamaan siihen kohdistettuja odotuksia, mutta seuraava editio herätti jo toiveita tulevasta. Viime vuoden alussa julkaistu 2002-versio oli jo merkittävä edistysaskel, mutta vasta tämä uusin nostaa Tigerin virtuaaligolfpelit niiden ansaitsemalla jalustalle.
Edellisten osien tavoin Electronic Artsin sisäisesti kehittämä Tiger Woods PGA Tour 2003 julkaistiin lähes samanaikaisesti PlayStation 2:lle, Xboxille ja GameCubelle. Eri koneiden versiot ovat tekijöiden mukaan identtisiä ja uusien formaattien tehoja ei hyödynnetä juuri nimeksikään. Tästä huolimatta aidolla lisenssillä höystetty TW 2003 on videopelipallottelua parhaimmillaan. Kun EA:n muut urheilupelisarjat erinomaista Madden NFL:ää lukuunottamatta tuntuvat ottavan vain jatkuvaa takapakkia, niin golfosastolla meno on ollut täysin päinvastaista. Mainiot pelilliset uudistukset ovat parantaneet Tiger Woods -sarjaa vuosi vuodelta ja poikkeuksellisesti tekijät ovat kerta toisensa jälkeen myös onnistuneet lanseeramaan kunnollisia uudistuksia pelkän pilkunviilaamisen sijasta.
Swingauksen satumaailma
Heti alussa pelaaja ohjataan kädestä pitäen virtuaaligolfin saloihin. Ensimmäisellä käynnistyskerralla avautuu tutorial-harjoitus, jossa opetetaan kaikki tarvittava erilaisista lyöntitekniikoista aina laajan mailavalikoiman käyttämiseen asti. Mukana olevia harjoitustilanteita voi pelata niin monta kertaa kuin haluaa, mutta kyllästymisen iskettyä tutoriaalin voi myös jättää kokonaan väliin. Mitenkään pakollista harjoitus ei siis ole, mutta se on kuitenkin suositeltavaa jopa edellisen vuoden versiota pelanneille. Tämä johtuu siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että tällä kertaa oikean tekniikan omaksuminen on tärkeää ja simulaatiomaisten lyöntien onnistuminen riippuu usein pelaajasta itsestään. Ympäristön sekä olosuhteiden tarkkailu on tärkeässä roolissa jos lyönnistä haluaa oikeasti onnistuneen. Peli tarjoaa automaattisesti myös tilanteeseen sopivaa mailatyyppiä, mutta myös mielikuvituksen käyttö on sallittua. Viheriötä lähestyttäessä lyöntivaihtoehtoja on useita ja oikean taktiikan valitseminen voi olla ratkaisevaa voiton varmistamisen kannalta.
Itseään toteuttamaan pääsee lukuisissa eri moodeissa. Pääpelimuotona toimiva Tiger Challenge tarjoaa lukuisia tekoälyä vastaan käytäviä kaksinkamppailuja vaihtelevissa tilanteissa. Vastustajina häärivät tietokonepelaajat ansaitsevat ylimääräisiä kehuja, sillä ne antavat pelaajalle täyden vastuksen huijaamatta kuitenkaan lainkaan. Bittivihollisten kepittämisestä pelaaja palkitaan rahalla, jolla voi sitten päivittää hahmojen ominaisuuksia kevyen roolipelimaiseen tyyliin. Silloin tällöin otteluiden voitto tuo käyttöön myös kokonaan uusia ratoja ja asusteita, joten tekemistä tämän pelimuodon parissa riittää varmasti ainakin seuraavan vuoden versioon asti. Muista moodeista Speed Golf tarjoilee nopeusgolfia keinoälyä vastaan ja ensimmäisenä pallon reikään upottanut on voittaja. Skill Zone taas testaa pelaajan lyöntitaitoja sisältämällä lukuisia eri maalitauluja. Skenaariomoodissa taas virtuaali-Woodsin tehtävänä on läpäistä tukku alati vaikeutuvia haasteita. Kun normaali pallottelukin onnistuu 1-4 pelaajan voimin, pelimuotoja jää käteen hyvin vaikuttava kirjo. Täydellisyyteen tulee kuitenkin särö, kun kunnollista PGA-turnausta ei ole mukana lainkaan. Jonkinlaisia keinotekoisia kiertueita voi toki järjestää itse, mutta kattava kausimoodi olisi ollut enemmän kuin tervetullut lisä muuten niin mainioon kokonaisuuteen.
Golfkenttiä on mukana tyydyttävä määrä. Tusinan valittavana olevan viheriön joukosta suurin osa on täysin oikeita millintarkasti mallinnettuja pallonlyöntiratoja, mutta tekijät ovat laittaneet mukaan myös pari täysin fiktiivistä rataa. Tylsistymisen iskettyä pelaajalle avautuu myös mahdollisuus koota oma 18 reiän fantasiakenttänsä, jossa golfkärryjä pääsee ajelemaan reilusti yli 20:n lajin harrastajan voimin. Joukosta löytyy mukava määrä oikeita pelaajia suoraan maailman huipulta, mutta mielikuvituspalloilijoitakaan ei ole unohdettu. Mukavana yksityiskohtana eri hahmojen välillä on tällä kertaa oikeasti eroa niin lyöntitekniikan kuin muidenkin elementtien osalta. Jokaiselle pelaajalle löytyy hetkessä oma suosikkinsa, vaikka suurin osa haluaa tietenkin puttailla Tiikerillä itsellään.
Kaikkein suurin pelitekninen uudistus Tiger Woods 2003:ssa on uudenlainen lyöntitekniikka. Swingi toteutetaan realistisesti tosielämää mukaillen -- edellisten osien voimamittareilla on heitetty vesilintua ja kaikki lyönnit toteutetaan enää vain analogista tattia käyttämällä. Pelaajat yksinkertaisesti siirtävät tikkua taaksepäin aloittaakseen lyönnin ja painavat sitten vain eteenpäin, jolloin lyönti lähtee. Voimaa ja tarkkuutta voi itse määrätä painalluksen voimakkuudella. Tämä systeemi toimii harvinaisen onnistuneesti. Pelaaja tuntee ensimmäistä kertaa olevansa todella itse kontrollissa, eikä lyöntien onnistuminen ole enää niinkään ajoituskysymys. Herkällä kosketuksella saa golfin fantasiamaailmassa jo ihmeitä aikaan. Edellistä versiota ei ole kuitenkaan täydellisesti unohdettu, sillä osa Tiger Woods 2002:n pelillisistä elementeistä on yhä tallella tässä uusimmassa editiossa. Pelaaja voi yhä saada lisää voimaa lyönneilleen painelemalla Z-nappulaa swingiä aloitettaessa. Samaista nappia hakkaamalla voi myös saada palloon lisää kierrettä lyöntien aikana. Nämä lisät ovat hyödyllisiä, mutta kaikki ne voi yhdessä puttauslinjan ja mailapojan vinkkien kanssa kääntää kokonaan pois valikkojen avustuksella. Näin ollen aloittelijat pystyvät nopeasti sisäistämään virtuaaligolfin salat näiden pienten apukeinojen avustuksella, kun taas kokeneet konkarit voivat hakata palloa pelkällä taidolla. Nämä eri mahdollisuudet luovat pelattavuuden kannalta oivan kontrastin, joka viihdyttää kaikkia.
Mailat kassiin ja viheriölle
Edellisen vuoden versio toi teknisesti melkoisia muutoksia Tiger Woods -sarjaan. Kokonaan uuden 3D-moottorin ja uuden grafiikkatyylin avustuksella peli nousi kerralla golftittelien ehdottomaan visuaaliseen aateliin. On siis varsin ymmärrettävää, että tänä vuonna tekijät ovat grafiikan osalta tyytyneet vain pieneen hiomiseen. Golfaajien animaatio on nyt jonkin verran parempaa ja kenttien taustalla kököttävät tekstuurit ovat niinikään kokeneet pieniä positiivisia muutoksia. Tunnelmankohottajan asemassa olevat erilaiset grafiikkaefektit, kuten hidastusmoodit ja elokuvamaiset kamerakikkailut tuovat mukavan lisän koviin otteluihin onnistuen kohottamaan tunnelmaa melkoisesti. Tiukoissa paikoissa onnistuminen on melkoisen tyydyttävää ja pitkän putin upottamisen jälkeen golfaajien tuuletukset ovatkin ehdottomasti näkemisen arvoisia.
Äänimaailma ei yllätä, vaan auraalisesti tarjolla on odotetusti hyvin ammattimaista jälkeä. Valikoissa soiva jämäkkä lisensoitu rokki ei ehkä sovellu rauhalliseen yleistunnelmaan kuin nyrkki silmään, mutta nuorempien pelaajien musikaalinen kosiskelu on tekijöiden toimesta ymmärrettävää. Itse pelin aikana kuullaan lähinnä ääniefektejä, jotka on tietenkin mallinnettu tosielämän tilanteista. Näin ollen kaikki jykevän metallisista mailaniskuista lähtien kuulostaa täysin autenttiselta tavaralta. Mukaan on myös laitettu huumoriannoksena toimiva kommentaattorikaksikko, jonka ammattitaidottomat analyysit tarjoavat lähinnä tahatonta komiikkaa. Onneksi selostajat voi hiljentää lopullisesti valikkojen ystävällisellä avustuksella.
Tiger Woods PGA Tour 2003 on mainio osoitus siitä, että loistavalla pelimoottorilla saa ihmeitä aikaan. Pienistä puutteistaan huolimatta kyseessä on ehdottomasti paras kotikonsoleille julkaistu golfpeli tähän mennessä. Niin aloittelijat kuin kokeneet konkaritkin palkitseva pelattavuus on mainiossa kuosissa ja kauniit kentät mainiosta animaatiosta puhumattakaan eivät ainakaan huononna kokonaisuutta. EA:n sisäisesti kehittämä golfpaketti yhdistää simulaatiota ja kolikkopelejä saumattomaksi kokonaisuudeksi. Vaikka pääpaino onkin realistisella toiminnalla, niin myös itsensä vähemmän vakavasti ottavan pelattavuuden ystävät ovat varmasti kuin kotonaan tämän uutuuden kanssa. Jos tosielämän viheriöillä lyönnit eivät enää uppoa haluamallasi tavalla, niin nyt on korkea aika harjoitella virtuaaliswingi kuntoon maailman parhaan pelaajan kanssa. Ensi vuoden versiota odotellessa Tiikerin PGA Tourin uusimmasta editiosta jää varsin hyvä jälkimaku.
