Kapteenin loki, päivä 53854.7
Muutama vuosi takaperin PC:lle ilmestyi yksi onnistuneimmista Star Trek –peleistä, joita markkinoilta vielä nykypäivänäkin löytyy. Star Trek Voyager: Elite Force herätti jo ennen julkaisuaankin mielenkiintoa pelikansassa, kehittihän sitä Soldier of Fortunella ryhdistäytynyt Raven Software. Tuotos olikin varsin onnistunut kokonaisuus jo siinäkin mielessä, että se viihdytti myös muitakin kuin Trek-faneja. Ei siis ollut kovinkaan suuri ihme, että Elite Force kääntyi pian täydentämään PlayStation 2:n pelitarjontaa. Käännöstyön raskas taakka laskettiin Pipe Dream Interactiven harteille, ällistyttävän huonoin tuloksin.
Kuten nimestäkin voi päätellä, Elite Forcessa keskitytään "Tähtireen" monista tarinakokonaisuuksista juuri Voyager-sarjan maailmaan. Kapteeni Kathryn Janewayn komentaman U.S.S. Voyager -aluksen edesottamuksista galaksin kaukaisessa Delta-sektorissa onkin kiteytynyt toimiva tarinakokonaisuus, jota on helppo hyödyntää jopa pelimaailmassa. Avaruuden tutkimattomissa korpimaissa seikkaillessa aluksen miehistö joutuukin useisiin kiperiin tilanteisiin, joita varten Voyagerille on kasattu kokoon erityinen vaaratiimi. Kuten tässä vaiheessa arvata saattaa, pelaajalle istutetaan tiimin jäsenistön punamusta univormu, tehtävänään kohdata universumin hörhöt eturintamassa.
Tarinallisesta tarjonnastaan huolimatta Elite Force on puhdasverinen ensimmäisestä persoonasta kuvattu räiskintäpeli ilman sen kummempia uudistuksia genreen. Star Trekin universumin suomia mahdollisuuksia on kuitenkin hyödynnetty rakkaudella, se seikka ei muutu miksikään edes surkean käännöstyön myötä. Kaikki pienet ja vähän suuremmatkin yksityiskohdat saavat pelaajat tuntemaan olevansa siellä, missä yksikään ihminen ei ole aikaisemmin käynyt. Koska PlayStation 2 -versio on kuitenkin vain kalpea varjo PC-serkkunsa rinnalla, ei toimiva lisenssikään riitä pelastamaan sitä huteraakin huterammalta pohjaltaan.
Vastarinta on turhaa
Alexander tai Alexandria Munron roolissa pelaaja löytää itsensä tulitaistelusta kaikenlaisten Trek-otusten kanssa, joista tunnetuimmasta päästä lienevät klingonit ja borgit. Apuna on yhdeksän toinen toistaan kummemman näköistä asetta, joilla on kaksi ampumistoimintoa. Perinteisen keräämisen sijasta aseisiin ladataan kuteja pelialueilta löytyvillä latureilla – sama pätee myös energian hankkimiseen. Tehtävät ovat useimmiten toimintapainotteisia, mutta onpahan mukaan ujutettu muutama tökerö hiippailutehtäväkin. Kokonaisuutta pitävät kasassa itse U.S.S. Voagerilla tapahtuvat osiot, joissa etupäässä valmistaudutaan seuraavaan koitokseen tehtäväkatsauksen ja varusteidenkeräyksen muodossa. Näissä tilanteissa pelaaja voikin bongailla useita sarjasta tuttuja kasvoja työn touhussa, mikä varmasti lämmittää fanien mieliä. Tarinaa ja pelattavaa löytyy tarpeeksi, mutta kääntöpuolena mainittakoon yhdenkin läpipeluukerran olevan varsinaista pakkopullaa.
PC:llä pelin ulkoinen anti on terästetty Quake III:n pelimoottorilla, samaa väittää tämäkin versio. Käännösvaiheessa homma näyttää kuitenkin luisuneen kokonaan kehittäjien käsistä, sillä jopa ensimmäiseltä PlayStationilta löytyy vakuuttavamman näköisiä pelejä kuin PS2:n Elite Force. Alueet ovat varsin karuja, sillä yksityiskohtia on karsittu ankaralla kädellä. Kaikki ruudussa näkyvä värimaailmasta alkaen on varsin ikävää katseltavaa: tekstuurit ovat ärsyttävän suttuisia ja jopa hahmot, jotka ovat pelin parasta antia grafiikan osalta, ovat kuin palikkamaisia robotteja. Tutut kasvot erottaa kuitenkin helposti, mutta hahmojen animaatio on töksähtelevää kuin mikä. Sama pätee myös ruudunpäivitykseen, joka laskee useimmiten niinkin alas, että pelaaminen on likipitäen mahdotonta.
Elite Forcen vahvimmaksi lenkiksi osoittautuu äänimaailma, kiitos rutiinilla suoritetun ääninäyttelyn. Sarjasta tuttujen hahmojen ääninäyttelijöiksi on saatu itse aidot asiat, jotka suoriutuvatkin rooleistaan sarjalle uskolliseen tapaansa. Myös muu äänimaailma on Trek-universumiin perehtyneille tuttua aina tietokoneiden äänistä viestimien napsautuksiin - aseetkin ääntelevät varsin mallikkaasti. Musiikkipuoli sen sijaan on melko vaisua, eikä tuo yhtään potkua toimintaan. Melodioita vaivaa myös se, että ne pysähtyvät kuin seinään musiikkiraidalta toiselle siirryttäessä.
Ensimmäisen persoonan räiskinnät toimivat yleensä varsin vaivattomasti Dual Shockilla. Tälläkin kertaa homma on jotenkuten kunnossa, ongelmia kuitenkin riittää. Klassiseen tapaan muutamat hyppelykohtaukset ovat vaarallisia koettelemuksia pelaajan mielenterveyden ja verenpaineen kannalta, eivätkä tilannetta rauhoita nykivän ruudunpäivityksen säestämät räiskintäkohtaukset. Mikäli omistuksesta löytyy PlayStationissa toimivat hiiri ja näppäimistö, voi tätäkin yhdistelmää pelissä testata. Tosin lopputulos ei varmaankaan ole sen parempi kuin Dual Shockilla, sillä eiväthän nämä varusteet poista nykivyyttä mihinkään.
Kauas metsään on menty nyt...
Kentät ovat melko laajoja ja ne on yleensä jaoteltu useisiin osiin. Tunnelmaa laskevat entisestään useat latausajat kenttien välissä, joiden aikana ehtii melkeinpä käymään jääkaapilla hakemassa naposteltavaa. Tallennuksia voi tehdä mielensä mukaan ilman sen kummempia rajoituksia, mitä onkin varsin järkevä hyödyntää pelin aikana. Jos nurkan takana häämöttääkin yllättävä äkkikuolema, on turvauduttava tallennuksiin, sillä kenttää ei voi vaikka aloittaa suoraan alusta. Varsin mielenkiintoista on myös tietää, että Voyagerin luutnanttikomentaja Tuvok on aina erittäin pettynyt pelaajaan heittämiin veiveihin.
Yksinpelikampanjan rinnalla on tietenkin multiplayer-moodi, joka tosin on perinteistä "kaikki vastaan kaikki" -toimintaa. Varsin tylsäksi homma käy, kun huomaa kenttien olevan aivan liian laajoja kahdelle hengelle. Multitapin omistajat voivat hymähdellä kenties hiukan tyytyväisempinä, mutta mukaan olisi pitänyt saada edes jonkinasteiset botti-vastustajat. Lisäksi hommaa hankaloittaa yksinpelistä tuttuakin tutumpi laskeva ruudunpäivitys, joka ajaa pelaajat saman tien toisten räiskintöjen pariin.
Star Trek Voyager: Elite Forcea pelatessa ei voi kuin pudistella päätään. Se kuuluu niiden monien PC-käännösten joukkoon, joissa joka ikinen osa-alue on mennyt huomattavasti huonompaan suuntaan. Siksi PlayStation 2 -omistajien, jopa Star Trek -fanien, kannattaa jättää tämä tekele rauhaan. Mikäli PC-versiota ei ole entuudestaan käynyt läpi, on siihen tutustuminen huomattavasti järkevämpi vaihtoehto tähän verrattuna. Tai ainahan sitä voi toivoa, että kehitteillä olevasta Star Trek Voyager: Elite Force II:sta saataisiin huomattavasti parempi konsolikäännös.
