Sarjan edellinen osa WRC II Extreme oli suuri askel eteenpäin ykkösosasta. Nyt Sony pukkaa markkinoille kolmososan ja lupaa uudistuksiksi muun muassa paremman teknisen toteutuksen ja yksityiskohtaisemmin mallinnetut radat, maisemat ja autot vaurioineen. Ei siis mitään yllättävää ja sarja uhkaa muuttua yhä enemmän tyypilliseksi urheilupelin vuosipäivitykseksi.
Lisenssimonopoli
Merkillistä on se, että siinä missä yleensä urheilupelit kuvaavat tulevaa kautta, rallipelit sijoittuvat ajallisesti juuri päättyneeseen kauteen. Kuten viime vuonnakin, Sonylla on hallussaan yksinoikeus WRC-lisenssiin konsolipeleissä, joten kaikki sarjan 14 osakilpailua, tallit ja kuljettajat Colinia lukuunottamatta ovat mukana.
Ajomallinnus on melkoinen loikkaus Colin McRae Rally 04:stä johonkin suuntaan. Se, onko suunta eteen- vai taaksepäin, on täysin makuasia. Tässä pelissä ei paineta sivuluisussa pitkin maita ja mantuja vaan WRC3:ssa ajaminen perustuu hurjaan vauhdintunteeseen ja hyviin reflekseihin. Ajotuntumassa eniten häiritsee se, että vauhdin tappaa täysin ajaminen pientareella renkaiden ollessa millinkin tien reunan ulkopuolella. Toki tällä pyritään vähentämään oikomista, mutta rallin henkeen kuuluu poikkeavien ajolinjojen hakeminen jopa riskilläkin. Tässä pelissä se estetään melko tehokkaasti. Onneksi sentään tien sivussa seisovat kaikenkarvaiset esineet ovat enimmäkseen hajoavaa laatua. Tuhoutumattomista liikennemerkeistä ei siis tarvitse kärsiä.
Muita valittamisen aihe on täysin hyödyttömäksi tehty käsijarru ja jo edellistä osaa vaivannut huono fysiikanmallinnus. Auto tuntuu höyhenenkevyeltä ja se kääntyy pyörilleen melkeinpä tilanteessa kuin tilanteessa. Tämän on syytä parantua seuraavaan versioon. Vauriomallinnus on ulkonäöllisesti hyvin toteutettu, mutta autoon tulevat viat eivät ole järin monipuolisia. Esimerkiksi ohjaus, jarrut ja jousitukset toimivat aina täydellisesti vaikka auto olisi runneltu tunnistamattomaksi. Ratin force feedback-efektit ovat kelvollisia, mutta eivät pärjää Colin 04:lle.
Grafiikan hienoin ominaisuus on todella pitkä piirtoetäisyys. Tämä kuitenkin pätee vain tiehen ja maisemaan, sillä radanvarsiobjektit, kuten puut, pensaat ja liikennemerkit, ilmestyvät toisinaan näkyviin vasta häiritsevän lähellä. Muuten ei ole valittamista graafisessa toteutuksessa ja ruudunpäivitys takeltelee vain hienoissa ajonjälkeisissä uusinnoissa ja niissäkin harvoin. Etenkin valoefektit näyttävät kauniilta, esimerkiksi Ruotsissa aurinko heijastuu hienosti jäisestä tiestä. Ajokuvakulmista jokainen varmasti löytää mieleisensä.
Erikoiskokeet ovat haastavia ja erittäin mielenkiintoisia. Maisemat ovat todella monipuolisia vaihdellen Monte Carlon pikkukaupungeista Walesin syrjäiselle maaseudulle. Risteyksiä on taipaleilla paljon ja kartturia joutuu todella kuuntelemaan. Nuotit - vaikka realistisen kuuloisia ovatkin - tulevat vieläkin usein jälkijunassa. Ongelma korostuu kun vauhti kasvaa. Pelissä mennään niin kovaa, että normaali reaktioaika ei millään riitä aloittamaan jarrutusta tarpeeksi ajoissa sen jälkeen kun nuotti on luettu ja ymmärretty. Suomenkielisiä karttureita on pari erilaista käytettävästä kuskista riippuen ja heistä kukin käyttää omia termejään.
Kulkee, kulkee
Kausi on pitkä kaikkine osakilpailuineen, mutta itse kausimoodi on äärimmäisen pelkistetty. Ennen osakilpailuja on vapaaehtoinen shakedown- ja autonsäätösessio. Autoja voi säätää vain kolmella osa-alueella; jarrutasapaino, jousitus ja vaihteisto ja näillekin tarjotaan vain kolme eri asentoa. Oikeissa ralleissa usein suurta roolia näyttelevät rengasvalinnat loistavat poissaolollaan. Autoa ei tarvitse korjata, sillä se korjataan automaattisesti kunkin kilpailupäivän lopussa riippumatta siitä, kuinka huonoon happeen kuljettaja on ajokkinsa saattanut. Tässä suhteessa on kynnystä kyllä madallettu aivan liikaa.
Pelaajaa palkitaan kauden edetessä mm. käytössä olevan auton parannetuilla kehitysversioilla, joita jaetaan tasaisesti ilman menestystäkin. Palkintoautojen kokoelmasta löytyy lisäksi rankasti tehostettuja Extreme-versioita nykyautoista sekä muutama konseptiauto. Pelaaminen on pakko aloittaa toiseksi helpoimmalta ammattilaisvaikeustasolta, koska vaikeammat tasot on lukittu. Ammattilaistaso antaa paljon virheitä anteeksi, mutta tähtipelaajataso antaa jo todellista haastetta. Ehkäpä mestaruusmoodin yksinkertaisuus johtuu siitä, että MM-sarjaa voi hakata neljäkin pelaajaa vuorotteluperiaatteella. Sen viimeisen Subarun mutterin pyörittely voisi hiillostaa muut pelaajat ulos. Yksin pelaavalle mestaruuden jahtaaminen tällä tavoin saattaa kuitenkin tuntua tylsältä.
Kausimoodin ulkopuolelta löytyy tuttua tauhkaa. Pikakisa vie satunnaisesti valitulle erikoiskokeelle nopan osoittamalla autolla ilman sen kummempaa valikkotangoa ja yksittäiset osakilpailut sekä kellotuskisat löytyvät myös ohjelmasta. Valikot ovat rakenteeltaan selviä, mutta suomennos on paikoittain jäykkää. Lokalisointi on silti kokonaisuutena hyvin ja kattavasti tehty.
WRC3 on hyvä rallipeli, mutta edeltäjäänsä nähden se ei tarjoa juuri mitään uutta. Osittain se on jopa vaatimattomampi esitys ja WRC II:n omistajien on syytä harkita tarkoin, kannattaako peliin sijoittaa pussillista euroja. Rallisimulaatiota etsivien ei myöskään kannata vaivautua, sillä WRC3 on puhdasta, yksinkertaista arcadea. Seuraavaan osaan on löydyttävä tuoreita ideoita, muuten mielenkiinto sarjaa kohtaan alkaa olla katkolla.
