| Julkaisija: D3 Publisher | Kehittäjä: Load Inc |
| Julkaisupäivä: 30.5.2007 | Lajityyppi: Ajopelit |
| Pelaajia: 1-4 | Live-tuki: Pelituki |
| PEGI-suositus: 3+ | Hinta: 800 pistettä (noin 9,6 euroa) |
| Koko: 45 Mt |
Live Arcaden huutavaan ajopelipulaan on odotettu parannusta Mad Tracks -nimisestä leluautokaahailusta. Pelin oli alkujaan tarkoitus ilmestyä jo viime vuonna, mutta ladattavaksi se saatiin vasta toukokuun lopulla. Jälkikäteen pitkä odotus tuntuu turhauttavalta, sillä ranskalaisen Load Incin esikoinen täyttää tonttinsa vain puolittain.
Siinä missä aiemmin julkaistu PC-versio tarjoaa yli 40 kisaa ja minipeliä, Xbox 360 -painoksen laajuus on supistettu kolmannekseen. Hinta sitä vastoin ei ole pudonnut samassa suhteessa, vaan konsolistien olisi maksettava 800 pistettä eli kaksi kolmasosaa tietokoneharrastajien pulittamasta 15 eurosta. Jos pelin haluaisi kasvattaa täyteen mittaansa, kahdesta lisäpaketista olisi maksettava vielä 350 pistettä kappaleelta.
Yksinpeliosuus on jaettu kahteen pelimuotoon: Adventureen ja Arcadeen. Hienoista nimistä huolimatta seikkailua pelistä ei irti saa, vaan pääpelitilassa edetään haasteesta toiseen sijoittumalla edellisessä kolmen parhaan joukkoon. Samalla avataan käyttöön uusia kerättäviä esineitä kuten raketteja ja öljyläikkiä, joilla on mahdollista tehdä hallaa vastustajille. Arcadessa pelaajan puolestaan annetaan luoda vapaasti omat haasteensa valitsemalla radan, vastustajat ja autot.
Yhteensä erilaisia ympäristöjä peruspaketista kuoriutuu kolme kappaletta. Minigolfrata on ainoa ulkotila, sisällä kurvaillaan ranskalaisen baarin ja amerikkalaisen lelukaupan sokkeloissa irtoroinaa väistellen. Jokainen rataympäristö sisältää pari radalla kierrettävää kilpailua ja kolme minipeliä. Haasteiden painottuminen minipelien puolelle on valtaisa pettymys, sillä eniten vauhtia ja vaarallisia tilanteita irtoaa perinteisestä kilvanajosta. Golfin, biljardin tai jalkapallon peluu leluautoilla sitä vastoin tuntuu liian epämääräiseltä ja tuuripohjaiselta, eikä vastustajien töniminen ruokapöydältäkään saa varsinaisesti riemusta kiljahtelemaan.
Vaisu tekoäly pilaa paljon yksinpelin viehätysvoimasta, koska koneen ohjastamilla kuljettajilla on vaikeuksia pysyä pelaajan perässä jopa vaikeimmalla tasolla. Niinpä moninpeli tulee tarpeeseen. Mad Tracks tukee neljän pelaajan jaettua ruutua ja Xbox Live -verkkopeliä. Jaetun ruudun kilpailuun saa mukaan myös tekoälyvastustajia takaamaan kaoottisen hurjastelusession. On sääli, ettei verkkopeli tue kahdeksan pelaajan mittelöitä, sillä toisten ihmisten kanssa kilpailu on jälleen kerran moninkertaisesti mukavampaa kuin yksinäisenä sutena lammaslauman nöyryyttäminen. Teknisesti moninpeli toimii kohtalaisesti – ainoastaan satunnainen verkkoviive saattaa sekoittaa pakkaa.
Ennakkoon pelin erikoisuudeksi nostettu autojen jousivetoisuus on kutistettu konsolilla lähinnä nimelliseen asemaan. Systeemin ideana on syödä jousen työntövoimaa kiihdytettäessä, mitä pitäisi kompensoida lataamalla jousta joko jarruttamalla tai peruuttamalla. Käytännössä likipitäen kaikki kilpailut voi silti ajaa normaalisti jousesta turhaan huolehtimatta.
Ajaminen onkin perin yksinkertaista. Kiikkerät leluautot kiertävät tiukatkin kaarteet hanat auki, eikä perän karkaamista tarvitse pelätä muulloin kuin vastustajan jääpanoksen eteen osuessaan. Aseita käytetään ohjaimen päänapeilla. Pelin kolmesta ajoneuvoluokasta Heavy tuntuu auttamatta liian hitaalta, mutta Light- ja etenkin Sport-sarjalaiset kulkevat iloisesti. Myös maisemat vilistävät ohi kiitettävällä tahdilla, vaikka grafiikka ei muutoin palkintoja voittaisikaan. Mukavana yksityiskohtana autojen kori kallistelee mutkissa hervottomasti, mikä omalla tavallaan korostaa neppisten veikeää käyttäytymistä.
Haaveet Mad Tracksin ympärillä käytävistä iloisista illanistujaisista haihtuvat viimeistään siinä vaiheessa, kun kuluttaja ymmärtää tulleensa jymäytetyksi. Jälkikäteen rahojaan ei saa takaisin, vaikka kuinka kauhistelisi tunnin mittaista yksinpeliosuutta ja vetoaisi puuttuvaan sisältöön. Samaan ansaan lankesi jo aiemmin Lumines Live. Laatupelistä tuli äkkiä eräs yhteisön inhokeista, jonka ostamatta jättämiseen suorastaan rohkaistiin. Vaikka aivan yhtä rajusta rahastuksesta ei tässä tapauksessa olekaan kyse, pilaa pilkkominen Mad Tracksin mahdollisuudet nousta erääksi Live Arcaden moninpelihelmistä: pitkäaikaiseen suosioon olisi vaadittu rutkasti enemmän radalla käytäviä kilpailuja ja vaihtelua tarjoavia ympäristöjä.
