Mopojen pärinää ajan tuolla puolen
Muutama vuosi takaperin Nintendo 64 -pelaamisella aikaansa kuluttaneet muistavat varmasti Acclaimin työstämän (ja yksinoikeudella N64:lle julkaistun) Extreme G -pelisarjan, joka tarjoili futuristista moottoripyöräilykaahailua mitä oudoimmissa ympäristöissä. Kyseessä oli siis eräänlainen kaksipyöräinen vastine nykyajan Formula 1 -sirkukselle, joten ainakin aihe oli hyvin mielenkiintoinen. Toteutus kahdessa N64:lle julkaistussa EG-pelissä ei kuitenkaan ollut paras mahdollinen ja yksi osasyy tähän oli varmasti sarjan alkuperäisvisioille liian vaatimaton tekninen toteutus. Nintendon silloinen ykköskone ei nimittäin pystynyt tarjoamaan tekijöiden toivomia visuaalisia mahdollisuuksia, mutta uuden sukupolven pelikoneiden vyöryessä markkinoille Acclaimin Englannissa majaansa pitävä Cheltenhamin studio otti asiakseen väsätä kolmannen osan tähän mainetta niittäneeseen vauhtieepokseen. Mielikuvituksellista Extreme G3 -nimeä kantava projekti valmistui jo viime vuoden lopussa PlayStation 2:lle, joten Nintendon yksinoikeus tähän sarjaan oli jo alusta lähtien meneen talven lumia. Acclaim ei kuitenkaan täysin hylännyt vanhaa kumppaniaan ja yhtiö käänsikin PS2-version GameCubelle parahiksi konsolin jo toukokuussa tapahtuneeseen Euroopan lanseeraukseen.
Kolmososassa ovat edelleen samat vanhat peruselementit tallella. Pelaaja ottaa ohjattavakseen yhden noin tusinasta futuristisesta moottoripyörästä tavoitteenaan voittaa 11 kilpakumppania muutaman radan mittaisissa GP-sarjoissa. Tätä kaavaa toistetaan, kunnes kaikki on ohi ja pelaaja on kruunattu kiistattomaksi mestariksi. Tekijät ovat myös laittaneet kisoihin hieman lisää mielenkiintoa lisäämällä ajokkeihin erilaista aseistusta, kuten konekivääriä ja ohjusta. Tämä tuo lisää vaaran tunnetta Extreme G -ajoihin, ja ehkäpä myös nyky-Formuloihin kannattaisi asentaa konekiväärit, kun GP-kisat alkavat mennä yhä tylsempään suuntaan. Joka tapauksessa EG3:ssa on kunnon vauhtikisasta on kysymys, kun jo pienimmässä useasta eri moottoriluokasta (250cc) nopeudet yltävät helposti yli 500 kilometriin tunnissa.
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita
XG3 tarjoilee vauhtihurjasteluun ajopelien ystäville jo aiemmin tutuksi tulleen setin erilaisia pelimoodeja. Aika-ajojen, yksittäisen kisan (Arcade) ja harjoitusmoodin lisäksi mukana on myös pääasemassa oleva uramoodi, jossa pelaaja valitsee yhden kuudesta eri "tallista", sieltä haluamansa ajajan ja osallistuu sarjaan erilaisia ajoliigoja. Näissä liigoissa pelaaja ottaa osaa yksittäisiin kilpailuihin tavoitteenaan saavuttaa mahdollisimman hyvä sijoitus ansaiten täten rahaa ja kiilteleviä voittopokaaleja. Rahalla voi kisojen välissä käydä kaupassa ostamassa esimerkiksi aseita tai muita lisätavaroita. Omaa moottoripyörää voi myös päivittää tehokkaammaksi versioksi omasta itsestään. Jokainen liigoista koostuu kolmesta radasta, mutta viimeisin käsittää sisällään kaikkiaan neljä erillistä kilpailua. Alku on monien muiden pelien tavoin suhteellisen helppoa tavaraa, mutta pelin edetessä vaikeustaso nousee ja etenkin viimeisessa ajoliigassa saa puristaa tosissaan, jotta pelin läpäisyyn oikeuttava lisenssi aukeaa.
Kontrollipuoli on GC-versiossa erittäin onnistunut. Itse ajokkeja ohjataan harmaasta analogitikusta, A on kaasu ja B tarjoilee takakuvakulman. Y-nappulaa käyttämällä pystyy aktivoimaan erinäisiä lisätavaroita ja X toimii turbona. Olkapäänappulat L ja R toimivat eräänlaisina sivujarruina ja niiden käyttö on lähes pakollista, jos oman ajokin haluaa säilyttää tuhoutumattomana viimeisimmissä pelin radoissa. Myös ristiohjain on käytössä ja sillä valitaan käyttöön kuhunkin tilanteeseen sopiva aseistus. Nämä asetukset toimivat kerrassaan mainiosti ja GameCuben ohjain soveltuukin juuri tämäntyyliseen ohjaukseen erinomaisesti.
Mukaan on myös laitettu pieniä yksityiskohtia, joita kokeneet pelaajat osaavat helposti hyödyntää. Esimerkiksi turbojen oikea-aikainen käyttö on pakollista menestyksen saavuttamiseksi ja muutenkin pelaajan on jatkuvasti oltava tarkkana, ettei oma ajokki huimaavassa vauhdissa hajoa palasiksi alati lähestyvien seinien käydessä uhkaavasti päälle. Onneksi turhautumiskerroin on kuitenkin hyvin pieni, joten noviisitkin pystyvät helposti kruisailemaan tiensä maaliin ensimmäisillä radoilla. Vasta loppukentissä meno alkaa muuttumaan siihen suuntaan, että vain kokeneet rataketut pysyvät elävien kirjoissa.
Kiemuraa kiemuran perään
Jos edelliset Nintendo 64 -osat kärsivät vaatimattomasta graafisesta toteutuksesta, niin hyppy 128-bittiseen on todellakin tullut Acclaimille oikeaan paikkaan. Extreme G3 on nimittäin uskomattoman nopea ja ei ole kovinkaan vaikea uskoa tekijöitä, jotka hehkuttivat jo jokin aikaa sitten pelin pyörivän tasaisesti 60 fps:n nopeudella. Tämä tuo kerrassaan erinomaisen tunnelman lukuisiin ratoihin, jotka vaihtelevat teemaltaan aina synkkien luolastojen uumenissa käytävistä tiukoista sekuntitaisteluista laajoihin ulkomaailmoihin, joista tosiaankaan ei näyttävyyttä puutu. Erivärisiä futuristisia neonvaloja käytetään varsin ahkerasti ja useissa paikoissa jättimäiset rakennelmat valtaavat ison alan taustoista. Hyppy 64-bittisistä ajoista on etenkin taustojen yksityiskohtaisuudessa varsin huomattava, vaikkakin PlayStation 2:lla Wipeout Fusionia pelanneet tunnistavat varmasti pari rataa teemaltaan hyvinkin identtisiksi EG3:n kanssa. Tämä selittynee kuitenkin sillä, että entisten Wipeout-tekijätiimien jäseniä on liittynyt Acclaimin Cheltenhamin studion vahvuuteen tätä uutuutta työstämään.
Itse ratojen kauneuden ohella myös itse ajokit ovat hyvin mallinnettuja ja ne kiitävät eri ratojen läpi vauhdilla kauniiden valovanojen seuratessa niiden menoa. Myös efektit ansaitsevat kiitosta tarjoilemalla varsin mukavia valokikkoja, sekä muita vastaavia ominaisuuksia, kuten komeita räjähdyksiä vastustajien ajokkien pirskoutuessa seiniin esimerkiksi hyvin tähdätyn ohjuksen osuman seurauksena. Kaiken täydentää lisäksi se, että sama graafinen anti on onnistuttu myös kääntämään onnistuneesti mukana oleviin moninpelimuotoihin. PS2-versiota pelanneet muistavat varmasti mukana olleen erinomaisen kaksinpelin, mutta Acclaim tarjoilee GameCuben omistajille hieman ekstraa sisällyttämällä GameCube-editioon myös kolmin- ja nelinpelimahdollisuuden. Lisäksi mukana on tiimimoodi, jossa kaksi pelaajaa voivat ajaa haluamillaan radoilla yhdessä tietokoneohjattuja kilpailijoita vastaan. Myös näissä lisämoodeissa visuaalinen kikkailu on varsin onnistunutta ja ajokeilla kiitäminen on varsin miellyttävää silmänruokaa huolimatta siitä, millä planeetalla tai radalla ajettava kisa järjestetään.
Myös musiikkiosastoon on panostettu kunnolla. Näin suomalaisittainkin tunnetun Ministry of Soundin miksaama futuristinen teknosoundtrack on kerrassaan mainio ja se nostaa ajotunnelmaa jo heti ensimmäisestä kaasunpolkimen painalluksesta lähtien. Musiikkimaku vaikuttaa tietysti jonkin verran myös siihen, että jaksaako Extreme G3:n taustajumputusta kuunnella ollenkaan, mutta konemusiikista pitämättömät voivat halutessaan luonnollisesti laittaa valikoista audiopuolen vaikka kokonaan pois päältä. Tällöin korostuva tehostepuoli on myös sinällään varsin oivaa kuunneltavaa. Normaali moottoreiden jylinä ja turboilla kaasuttelu on toteutettu mallikkaasti ja näitä normaalikikkoja säveltävät mainiosti eri aseiden äänet ja muut pienet efektit, joita huomaa aina paikka paikoin. Audiopuolen mainion harmonian täydentää vielä lisäksi Dolby Surround Sound -tuki, joten asiaankuuluvien laitteiden omistajat saavat toden teolla nauttia tämän Acclaimin uutukaisen erinomaisesta äänimaailmasta.
Äänivalli rikki ja niin edelleen
Extreme G3 on siis teknisesti varsin mainio, mutta valitettavasti se sortuu hieman omaan näppäryyteensä. Selvästi loppuun asti hiotut kymmenen uramoodin rataa ovat nimittäin ohi varsin nopeasti ja muutenkin kokonaisuudesta jää varsin tyhjä jälkimaku. Varsinaista porkkanaa alkuinnostuksen jatkoksi ei nimittäin ole tarjolla, sillä isommat moottoriluokat ja vastaavat pikku ekstrat on hyvin nopeasti kerätty. Elinkaaren pituus pohjautuukin siis lähes täysin parempien aikojen metsästämiseen eri radoilla, sekä tietenkin kattavaan moninpelimoodiin. Muutaman osaavan kaverin kanssa EG3 on varsin mainiota hupia ja sitä pelaa näin varsin mielellään jopa sen jälkeen, kun riittämätön yksinpeli on päästy jo läpi.
Elinkaaren ongelmat eivät kuitenkaan poista sitä faktaa, että Acclaimin oma futuristinen ajopelisarja saa jälleen yhden varteenotettavan osan kahden edellisen Nintendo 64 -inkarnaation jälkeen. Extreme G3 on GameCuben lanseerauksen jonkinmuotoisen ajelun ympärille pohjautuvista peleistä nimittäin juuri se kaikkein paras, vaikkakin ainoa varteenotettava kilpailija onkin saman firman julkaisema hullu taksihurjastelu Crazy Taxi. F-Zeron ja Wipeoutin vannoutuneemmat kannattajat eivät ehkä innostu tästä Cheltenhamista asti saapuneesta uutuudesta, mutta N64-osista pitäneet ovat varmasti kuin kotonaan tämän Extreme G -trilogian kolmannen osan kanssa. Varsinaiset todelliset ajopelihitit on nyt nähtävästi päätetty jättää julkaistavaksi myöhemmällä ajankohdalla, mutta parempia päiviä odotellessa vauhtihullut saavat päivittäisen bensankatkuisen adrenaliiniannoksensa nimenomaan tästä tuotteesta.