Ja sitten on Teenage Mutant Ninja Turtles: The Cowabunga Collection. Juuri nyt teini-ikäisten mutanttininjakilpikonnien ystävillä on pehmoiset oltavat.
Konnien tarina (Turtles-animaatiosarjan jakso, ensiesitys vuonna 1987)
Digital Eclipse -studion työstämä ja Konami-pelitalon julkaisema Teenage Mutant Ninja Turtles: The Cowabunga Collection on aimo annos nostalgiaa yhteen pakettiin kääräistynä. Nimike kokoaa yhteen hulppeat 13 kappaletta pelejä männävuosilta. Tarjonta näyttää kokonaisuudessaan tältä:
• Teenage Mutant Ninja Turtles (kolikkopeli)
• Teenage Mutant Ninja Turtles: Turtles in Time (kolikkopeli)
• Teenage Mutant Ninja Turtles (NES)
• Teenage Mutant Ninja Turtles II: The Arcade Game (NES)
• Teenage Mutant Ninja Turtles III: The Manhattan Project (NES)
• Teenage Mutant Ninja Turtles: Tournament Fighters (NES)
• Teenage Mutant Ninja Turtles IV: Turtles in Time (Super Nintendo)
• Teenage Mutant Ninja Turtles: Tournament Fighters (Super Nintendo)
• Teenage Mutant Ninja Turtles: The Hyperstone Heist (Sega Mega Drive)
• Teenage Mutant Ninja Turtles: Tournament Fighters (Sega Mega Drive)
• Teenage Mutant Ninja Turtles: Fall of The Foot Clan (Game Boy)
• Teenage Mutant Ninja Turtles II: Back From The Sewers (Game Boy)
• Teenage Mutant Ninja Turtles III: Radical Rescue (Game Boy)
Koettavana on sekalainen kasa ennen 2000-lukua julkaistuja pelejä. On toimintaa, tasoloikantapaista ja taistelua. Tavallaan koettavana olevien pelien määrä on vieläkin suurempi, sillä nimikkeistä on tarjolla sekä japanilaisversiot että USA-julkaisut. Ei sillä, että versioiden välillä olisi suuria eroja.
Paluu lapsuuteen (1990)
Paketin vanhin tuttavuus on vuoden 1989 Teenage Mutant Ninja Turtles -kolikkopeli, joka on mainio palanen historiaa, joskin yksinpelinä ei ehkä se hauskin kokemus ikinä. Onneksi vihollisia päästään muksimaan joko paikallisesti tai verkon välityksellä maksimissaan kolmen muun pelaajan kanssa. Juonikuviot pistävät kilpparinelikon Silppuri-pahiksen perään, mikä tarkoittaa jalkaklaanilaisten ja monien pomovastustajien päihittämistä.
Lähes samat sanat voisi mainita paketin toisesta kolikkopelistä, Teenage Mutant Ninja Turtles: Turtles in Timesta. Kyseessä on niin ikään toimintamätkettä, joskin tällä kertaa mukana on hieman enemmän vaihtelua eri aikakausissa rymistellen. Myös tämä nimike tukee moninpeliä neljän henkilön kesken joko paikallisesti tahi verkon yli.
8-bittisen Nintendon klassikoksikin kutsuttu Teenage Mutant Ninja Turtles se vasta onkin aimo annos nostalgiaa. Nimikkeessä vaihdetaan hahmoja taukovalikon kautta, hypitään 2D-kentissä vihollisia mäiskien ja ajellaan kaupunkinäkymässä Turtles-kärryllä. Tästä yksinpelistä tulee monille varmasti mieleen haastava vaikeustaso sekä veden alle sijoittuvat kentät, jotka saavat huutelemaan ärräpäitä. Onneksi kokoelmaan on lisätty mahdollisuudet kelata aikaa taaksepäin sekä tallentaa pelitilanne hetkenä minä tahansa.
Turtles II: The Arcade Game on tuttu niin ikään 8-bittiseltä Nintendolta. Kyseessä on pitkälti aiemmin mainittu kolikkopeli ahdettuna kotikonsolille, joskin muutamilla kompromisseilla. Niiden ohella mukana on tosin muutamat lisäkentät, joten on pelaajasta kiinni kumpaa versiota halajaa pelata. Tässä versiossa toimintaan pääsee tosin ottamaan osaa vain kaksi pelaajaa.
Paketin kolmas NES-konsolin tuttavuus onTeenage Mutant Ninja Turtles III: The Manhattan Project, joka on edeltäjänsä tapaan toimintamätkettä erilaisissa ympäristöissä vihollisia kurmottaen. Kyseessä on kolmikon vähiten kiinnostavin nimike, mutta hupia siitä saa silti irti kaksin koettuna.
Super Nintendolle vuonna 1992 julkaistu Teenage Mutant Ninja Turtles IV: Turtles in Time on puolestaan tuo aiemmin mainittu aikamatkusteluun keskittynyt kolikkopeli muunnettuna 16-bittiseksi. Kehuja kerännyt mäiske eroaa alkuperäisestä ulkoasunsa ja ylimääräisten pomovastustajien osalta. Nimikkeen kokeminen on hupia, etenkin kaksinpelinä.
Segan Mega Drive -konsolille samana vuonna julkaistu Teenage Mutant Ninja Turtles: Hyperstone Heist perustuu niin ikään Turtles in Time -kolikkopeliin. Super Nintendo -versioon verrattuna tarjolla on vähemmän kenttiä sekä täten lyhyempi kesto, mutta itse peli on hieman nopeampi vauhdiltaan.
Mätkintäpelejä edustavat 8-bittisen Nintendon, Super Nintendon ja Sega Mega Driven taistelupelit, jotka kaikki kantavat nimeä Teenage Mutant Ninja Turtles: Tournament Fighters. NES-konsolin peli ei ole hassumpi kuriositeetti, mutta kovin suureksi vetonaulaksi siitä ei ole. Lyhyt, joskin passelin toimiva kokonaisuus jää nimittäin suurella todennäköisyydellä isoveljiensä jalkoihin.
Super Nintendon Tournament Fighters on näet vielä nykysilmilläkin katsottuna varsin toimiva mätkintätuotos. Neljä hyökkäysnappia, erikoisliikkeelle varattu oma mittarinsa, kymmenen hahmoa ja kolme pelimuotoa. Ei huono kokemus lain, yksin tahi kaksin.
Mega Driven versiossa on paljon samaa, mutta hahmokatras on eri, kentissä on tuhottavia osasia ja hyökkäysnappeja on vain kaksi. Ainakin omaan makuuni SNES-mätke toimii paremmin teknisesti. Siitäkin huolimatta, että mukana on täysin uusi kattaus musiikkia ansioituneelta tekijältä sekä pelattava April O’Neil, mikä on suoranaisen harvinaista.
Kilpikonnat jotka kutistuivat (1988)
Näiden kotikonsolien ja kolikkopelihallien elämysten ohella mukana on kolme kappaletta Game Boy -käsikonsolille julkaistuja nimikkeitä. Niistä ensimmäinen, vuoden 1990 Teenage Mutant Ninja Turtles: Fall of the Foot Clan, on kuin reaktiotesti. Ruudulla näkyvät hahmot ovat näet sen verran kookkaita, että viholliset ehtivät iholle kohtuullisen nopeasti. Kyseessä on noin periaatteessa mielenkiintoinen tuulahdus menneisyydestä, joskin lyhyt ja ehkä eniten heidän mieleensä, jotka ovat tuotosta näpytelleet aikoinaan.
Toisena tuttavuutena on Teenage Mutant Ninja Turtles II: Back from the Sewers, jossa löntystellään hitusen liian hitaasti ympäri eri maisemia astetta hölmömmän näköisillä hahmografiikoilla. Ei nykypäivänä nostata suuria ilonhuutoja, vaikka skeittauskentät vekkuleita ovatkin.
Kolmas ja viimeinen Game Boy -nimike on Teenage Mutant Ninja Turtles III: Radical Rescue. Kyseinen tuotos on kosolti mielenkiintoisempi toteutukseltaan, sillä kyseessä on Metroidvania-tyylinen seikkailu. Homman nimenä on koluta pelialuetta kilpparisankareita etsien ja vapauttaen, jotta aiemmin pääsemättömissä olevat alueet aukeaisivat heidän erikoiskykyjensä avulla.
Aikakone (1990)
Kokoelma tarjoaa sellaisia pelejä, joita aikoinaan on julkaistu, eikä siihen paljoa pysty vaikuttamaan. Koska tarjolla on monta hitusen samanlaista peliä, joissa tallustetaan pitkin eri ympäristöjä vihollisia mätkien ja pätkien, ei jokaista tee mieli pelata putkeen. Nimikkeissä on kuitenkin eroa mekaniikoissa, ulkoasussa sekä mukaan ympätyissä lisäominaisuuksissa, joten niitä pelailee silti mieluusti. Lopputuotos ei siis aiheuta natinaa, etenkin kun miettii mitä kaikkea klassikkotuotosten ympärille on kasattu.
Tosiaan. Kyseessä ei ole yksinkertainen vanhojen pelien dumppaaminen yhteen kasaan, sillä joka nimikkeeseen on tarjolla kasa lisäominaisuuksia, jotka voi halutessaan aktivoida. On tarjolla kuolemattomuusmoodia, painajaismoodia, välkkyvien grafiikoiden parantelua, lisäelämiä, aloituskentän valitsemista sekä muuta. Myös kuvafilttereitä ja kuvasuhdetta voi vaihdella oman halun mukaan.
Tämä on sitä erikoismaustetta, mikä saa kokoelman nousemaan kollegoidensa yläpuolelle. Muiden nykykokoelmien tapaan pelitilanteen kelaaminen lyhyen matkaa taaksepäin luonnistuu, minkä ohella tallennustoiminto on myös tarjolla, joskin vain yhden tallennusslotin verran per peli.
Mukaan on myös ympätty simppelit mutta vekkulit pelioppaat, jotka tarjoavat vinkkejä, kertovat tappelupelien erikoisliikkeitä ja opastavat haastavissa kohdissa. Mukava pieni lisä!
Eikä tässä vielä kaikki. Yksi koko hoidon nerokkaimmista ominaisuuksista on mahdollisuus katsoa pelin läpipeluuvideota kelausmahdollisuuksineen kaikkineen. Tämä ei vielä räjäytä keneltäkään sukkia jalasta, mutta pelitilanteen voi ottaa missä kohti tahansa itselle pelattavaksi. Tämä mahdollistaa pelaamisen aloittamisen mistä seikkailun kohdasta tahansa. Onko haluna hypätä suoraan sen ensimmäisen 8-bittisen Turtlesin viimeiseen pomoon? Onnistuu. Aloittaako Turtles in Timen neljännen kentän puolivälistä? Kelaa video tähän kohtaan ja ryhdy mätkimään.
Peliin loikkaaminen vaikkapa puolivälistä ei siis edellytä koko hoidon vääntämistä alusta asti. Aika veikeä ominaisuus!
Tärähtänyt keräilijä (1990)
Jos itse pelikokoelma on hulppea kuin mikä, niin niin on myös sisältö sen ulkopuolella. Pakettiin on nimittäin koostettu julkean suuri määrä materiaalia historiankirjojen sivuilta. Ihasteltavana on ohjekirjoja, pelikoteloita, suunnitteludokumentteja, sarjakuvien kansitaiteita, mainoksia ja paljon muuta. Onpa hahmojen tähdittämistä animaatiosarjoistakin muutamat kuvakaappaukset. Erityisesti suunnitteludokumentaatiota on kummasteltavana huikea määrä.
Joka ikisen pelin soundtrackia voi myös kuunnella arkistovalikon kautta. Pienenä natinana voisi mainita sen, että musisoinnit olisi mukava jättää soimaan arkiston selaamisen taustalle, mutta tämä on pieni murhe.
Täysin soolona suunniteltavaksi pelattua 8-bittisen Nintendon ykkös-Turtlesia lukuun ottamatta joka nimikkeessä on mukana moninpeli. Jokaista tuotosta päästään pelaamaan paikallisesti kaksinpelinä paitsi kumpaakin kolikkopeliä, joissa maksimina on neljä osanottajaa.
Nettipeli on tarjolla vain neljässä teoksessa, joita ovat nelinpeliä tarjoavat kaksi kolikkopeliä ja kaksin mäiskittävät Hyperstone Heist sekä Super Nintendon Tournament Fighters. Rollback-nettikoodi pelittää testien perusteella varsin mainiosti ja muiden peleihin liittyminen ei tuota ongelmia. Session voi aloittaa siis joko itse tai muiden seikkailuihin voi hypätä sekaan kesken kaiken.
Arvosanaksi viisi ananaksellista pitsaa viidestä
Teenage Mutant Ninja Turtles: The Cowabunga Collection on oiva annos nostalgiaa, joka saa Turtles-fanit varmasti mätkimään jalkaklaanilaisia intopinkeänä nokkaan.
Vaikka joka peli ei välttämättä nykypelaajia kutkuttelekaan juuri oikealla tavalla, niin tuotosten ympärille rakennetut puitteet ovat niin hulppeat konseptitaiteineen, uusine toimintoineen sekä nettipeleineen, että ei tässä taida olla muuta vaihtoehtoa kuin antaa kokonaisuudelle viisi tähteä viidestä. Muut kokoelmantekijät voisivat ottaa mallia tästä.
