Laadukasta tasohyppelyä ja kauhua
Lyhyesti sanottuna: kyllä ovat. Little Nightmares III vaikuttaa noin tunnin pelaamisen perusteella laadukkaalta kauhuseikkailulta, jossa yhdistyvät kaikki aiempien osien hyvät puolet.
Tämä sarja on aina voinut juhlia erinomaisen visuaalisen tarjonnan puolesta, eikä meno ole muuttunut ollenkaan uusimmassa osassa. Maailma näyttää sekoitukselta vanhoja saksalaisia impressionistisia elokuvia, Tim Burtonin päiväunia, ja espanjalaista uskonnollista ikonografiaa. Parhaimmillaan sitä katsoo henkeään haukkoen, sillä jokainen yksityiskohta on pieni taideteos, johon haluaa uppoutua.
Kontrollit ovat myös parantuneet viime vuodesta. Vaikka ne ovat aina olleet hyviä, nyt tuntuu siltä, että tekijät ovat ottaneet opiksi kommenteista, joita on kuultu sitten Little Nightmares II:sen. Hahmot liikkuvat vikkelästi, kiipeäminen on hitusen vaivattomampaa, ja jää tunne, että pienetkin lagin poikaset on siistitty kokonaisuudesta pois. Yksi huomattavampia eroja aiempaan on se, että pienetkin tasohyppelyn lapsukset on korjattu. Vuosi sitten hahmo saattoi jäädä jumiin pieniin graafisiin kömmähdyksiin, tai hypyt eivät välttämättä löytäneet oikeaa paikkaa laskeutua. Vuoden kehitys näkyy ja tuntuu: Little Nightmares III:sta on ilo pelata.
Kaksin aina kauheampi
Demossa nähdään yksi tuttu ja yksi täysin uusi alue. Molemmat ovat ränsistyneen kauniita ja pelottavia paikkoja, joiden tutkiminen on hyytävän hauskaa.
Ensimmäinen näistä on sama kuin viime vuonna. Pääkaksikko kapuaa ylös rauniokaupungin suuria rakennuksia. Taustalla siintää maailma, joka aikoinaan oli kaunis. Jostain kaukaisuudesta kuuluu etäistä ryminää, joka lähestyy uhkaavasti.
Mitä korkeammalle päästään, sitä uhkaavammaksi tilanne käy. Ruumiita on kaikkialla. Vanhat lelut ja tilpehöörit muistuttavat maailmasta, jossa jokin oli pahasti nurinkurisesti. Lopulta jättimäinen käsi kurottaa seinästä ammottavasta haavasta sisään. Se ei ole aikuisen käsi, vaan pienen lapsen. Mittasuhteet heittävät häränpyllyä ja tuntuu siltä, kuin kaikki maailman realiteetit olisivat pielessä.
Tässä Little Nightmares III on parhaimmillaan. Se saa kyseenalaistamaan sen, mikä on totta. Koska päähenkilöt ovat pohjimmiltaan lapsia itse, maailma on uhkaava paikka, sillä sitä vastaan ei voi taistella.
Toinen alue on ensimmäinen, jota päästiin pelaamaan moninpelinä. Little Nightmares -sarja on aina ollut omiaan kaksinpelinä, joko jaetulta näytöltä tai erikseen. Demoa varten peli jaettiin kahdelle koneelle, mutta pelaajat toki pääsivät istumaan vierekkäin kokemusta varten.
Kaksinpelin demo alkaa siitä, kun pelaajat löytävät tiensä pahaenteiseen toimistoon. Monipäinen ja -kätinen rouvashenkilö, joka näyttää painajaismaiselta kirjastotädiltä, astelee sisään. Pienikin ääni herättää hänen vihansa, joten jokaista liikettä pitää varoa. Erinomainen kenttäsuunnittelu kannustaa tutkimaan, mutta silti liikkumaan maltillisesti. Ensimmäisten epäonnistumisten jälkeen löydämme keinon liikkua eteenpäin. Tie johtaa labyrinttimäisen kirjaston halki, jossa piilopaikat ovat kaatuneita roskakoreja ja avonaisia kirjoja.
Tunnelma on kauttaaltaan tiheä ja meno nostattaa pulssia. Kaverin kanssa koettuna Little Nightmares III on loistava esimerkki siitä, miten tärkeää hyvä jaetun ruudun moninpelikokemus voi olla. Se antaa pelille ihan erilaisen mahdollisuuden hengittää ja pelotella.
Ensi vuonna pelätään
Little Nightmares III on vielä työn alla. Namco Bandain edustaja kertoi, että se julkaistaan ensi vuoden puolella. Odotus tuntuu kuitenkin olevan sen arvoista. Jo nyt voi nähdä, miten paljon on edistytty vuoden aikana. Jos peli paranee entisestään, on helppoa odottaa siltä parasta Little Nightmares -kokemusta, mitä on nähty.
Kauhusarjan ystävät voivat rentoutua, sillä peli seuraa tiiviisti esiosiensa jalanjäljissä. Uudet fanit voivat varautua kauhistuttavaan seikkailuun, johon on helppo ihastua. Tämä nousi omalla kohdallani ensi vuoden odotetuimpien pelien joukkoon.
Kommentit
Ensimmäinen Little Nighmares
Ensimmäinen Little Nighmares on pelattu, hyvä sekin oli. Toinen osa pitäisi ehkä pelata ennen tätä mutta sitä moitittiin arvosteluissa ohjauksen lagista, joka vaikeuttaa peliä tarkoituksettomasti. Tämän kolmosen voisi tosiaan pelata ilman kakkososan pelaamistakin.
Kommentoi
Kirjaudu kommentoidaksesi