Testasin Awakeningiä jo ensimmäisen kerran Gamescomissa, missä sen tunnelma ja tyyli vakuuttivat, mutta itse pelikokemus jäi väljäksi lukuisten bugien vuoksi. Ensivaikutelma oli tahmea, ja kokonaisuus tuntui viimeistelemättömältä. Onneksi sain tilaisuuden päästä testaamaan laajempaa versiota pelistä, joka kattaa sen ensimmäiset pari tuntia. Pidempi sessio viimein näytti, mitä Awakening yrittää tehdä ja missä se onnistuu erinomaisesti.
Steampunkkia vaikka muille jakaa
Awakening on Unknown 9 -sarjan peli, joka on kokoelmasta helpoiten tiivistettävä. Se on osa multimediakokonaisuutta, joka kertoo Quaestereista. Seikkailijoista, joilla on erikoisia voimia ja joiden kohtalot kaikuvat vuosituhansien halki heidän taistellessaan maailmankaikkeutta uhmaavia voimia vastaan. Kokonaisuuteen on julkaistu jo muutama kirja, podcast ja sarjakuva. Lokakuussa mukaan liittyy Awakening.
Kyseessä on keskisuuren budjetin Uncharted-tyylinen seikkailu, joka yhdistelee vaihtoehtohistoriaa ja steampunkia keskenään. Sen päähenkilö, Haroona, on Kolkatan katujen kasvatti, jonka mystiset voimat antavat hänelle kyvyn hallita näkymätöntä maailmaa. Hän kärsii näyistä ja painajaisista, joissa hän näkee tulevan kuolemansa. Samalla Kolkata ja koko Intia kärsivät kolonialistisen vallan otteessa. Vuodet vierivät, ja Haroona päättää kohdistaa taitonsa taistellakseen valloittajien armeijoita vastaan.
Tunnelma ja meno on tuttua lajityypin muista teoksista. Awakening on tyylipuhdas seikkailupeli, jossa tarinankerronta emuloi suuria Hollywood-tuotantoja. Hahmot ovat värikkäitä arkkityyppejä, jotka tunnistaa kaukaa. Haroona ei halua sankariksi, mutta tekojensa kautta ajautuu suurten virtojen vietäväksi. Hänen kumppaninsa, Luther, on amerikkalainen helppoheikki, joka Han Solon lailla antaa kuvan itsekeskeisestä huijarista. Sisimmässään hän kuitenkin tahtoo samaa, mitä Haroonakin.
Awakening erottuu edukseen maailmallaan, joka käyttää tuttuja elementtejä hyödykseen erinomaisesti. Intia on paikka, josta on länsimaisissa peleissä nähty harmillisen vähän. Sen kuvaukset ovat yleensä kliseisiä ja inhottavan kliinisiä. On ilo nähdä, että Awakening ei sorru samaan, vaikka käyttääkin fantasistisia elementtejä hyväkseen kerronnassa. Sen maaginen realismi ruokkii todellisuutta. Ymmärrämme, miltä kolonialismi näyttää ja tuntuu vaikka heillä olisi tässä tarinassa ilmalaivoja.
Ensimmäisen tunnin fiilikset
Pääsin testaamaan Awakeningiä ensimmäisen reilun tunnin ajan. Heti alkutekijöissä on selvää, että Awakening tekee jotain oikein. Sen pelaaminen tuntuu yhtä luontevalta kuin Uncharted-sarjan. Ihan Naughty Dogin kaltaista viimeistelyä ei tältä kannata odottaa, mutta kauneusvirheistä huolimatta huomasin pian olevani täysin uuden seikkailutarinan pauloissa. Haroonan matka on lineaarinen, vaikka kentistä löytyykin tilpehööriä kerääjille, eikä se tarjoa sinänsä paljoakaan yllättävää lajityypin ystäville. Mutta toimintakohtaukset ovat hauskoja ja niissä on samaa viehätystä kuin Nathan Draken edesottamuksissa.
Haroonan taidot ovat toinen lisä, jotka saavat Awakeningin tuntumaan tavallista mielenkiintoisemmalta. Nuori maagikko voi kurottaa todellisuuden tuolle puolen ja kontrolloida vihollisia lyhyissä hetkissä. Tämä antaa hiiviskelylle shakkimaisen elementin. Ennen kuin rytinä karkaa käsistä, Haroona voi asetella vihollisia hyökkäämään toisiaan vastaan tai ryntäämään itse sytyttämiin liekkeihin. Samalla hän voi hetkellisesti tehdä itsestään näkymättömän ja kurittaa kolonialistien sieluja tuonpuoleisesta käsin.
Jahka taktikointi on finaalissa, Haroona voi käydä käsirystyyn vihollisten kanssa. Ensimmäisen kokeilun perusteella tämä osa-alue on vielä hitusen vajavainen, mutta potentiaaliset taidot, joita hahmo voi oppia matkan aikana, lupaavat paljon.
Jos silmiä siristää ja oikein tarkkaan katsoo, nämäkin ovat pohjimmiltaan tuttuja elementtejä. Haroona ei ole ensimmäinen sankari, jonka täytyy selvitä vihollisaalloista rauniokaupungeissa. Nyrkkitappelut näyttävät ja tuntuvat myös esikuviltaan. Mutta pelatessa sitä ei huomaa, ja jos huomaa, niin siitä ei välitä. Kehittäjä Reflector Entertainment on koostanut parhaat palat rakastamistaan projekteista, ja tehnyt sen fiksusti. Awakeningin parissa ei mieti, että tämä on tehty paremmin muualla. Sen parissa muistaa, miksi tästä lajityypistä nauttii alun perin.
Erinomaisesti kirjoitettua pop-historiaa
Ensimmäisen parin tunnin perusteella Awakening on lupaava, perinteitä kunnioittava toimintaseikkailu, joka singahti suoraan omalle odotuslistalleni. Kun lähtee haastamaan tämän lajityypin kuninkaita, on parasta varmistaa, että hahmot kelpaavat kisailemaan. Tällä saralla Awakening tuntuu lunastavan odotukset täysin. Haroona ja Luther ovat mainio parivaljakko, jonka naljailua kuuntelee mielellään. Pääosassa nähtävä Anya Chalotra tuo rosoista karismaa Haroonan rooliin, ja vaihteeksi on kiva nähdä näin erilainen sankari tähdittämässä isoa seikkailua.
Kaiken lisäksi Awakeningin maailma on rikas ja tulvillaan rakkaudella kyhättyjä yksityiskohtia, joihin oli mukava uppoutua. Se on paljon velkaa niin Assassin's Creedille kuin Unchartedille, mutta nämä tuntuvat enemmänkin rakkaudenosoituksilta kuin riippakiviltä. Sitä ympäröivä laajempi multimedia kokonaisuus on puolestaan tuntuu turhakkeelta. Eikä siihen ole pakko syventyä, ellei välttämättä halua. Ainakin ensivaikutelma Awakeningin ohella julkaistusta sarjakuvasta, Tormentista, oli mitäänsanomaton. Se ei varsinaisesti ole huono, mutta siitä puuttuu sama kipinä, mikä Awakeningistä löytyy.
Demon päätteeksi olin ihan valmis jatkamaan seikkailuani. Gamescomissa koetut viat on ehditty hioa jo pois näin lyhyessä ajassa, mikä vaan meinaa hyvää, jos Awakening julkaistaan ajallaan lokakuussa. Mikäli kaikki menee hyvin, Awakening istuu sopivasti välipalaksi ennen loppuvuoden viimeisiä isoja julkaisuja. Tämä tarkoittaisi, että saamme nauttia samana vuonna kolmesta pienemmän budjetin seikkailupelistä, jotka on tuotettu rakkaudella lajityyppiä kohtaan. Näitä ovat Banishers: Ghosts of New Eden, Flintlock: The Siege of Dawn ja tämä. Menohan on suorastaan kuin vanhoina hyvinä aikoina!
