Apua! Apina opena!
Ape Academy on ensimmäinen Eurooppaan saatu PSP-serkku Ape Escape -pelien perheeseen. Sillä ei kuitenkaan ole juuri tekemistä alkuperäisten tasoloikkien kanssa. Pelimuoto on erilainen, vain ulkonäkö on tuttu. Peliä markkinoidaan hullunhauskana minipelikokoelmana, joka sopii jopa kolmevuotiaille pikkupelaajille. Ajatus tarhaikäisestä tämän akatemian oppilaana tuntuu ahdistavalta, kun parikymmentä vuotta vanhemmallakin meinaavat nämä apinat tunkea painajaisiin.
Hikarit hiiteen
Ape Academyssä on tarkoituksena taistella tiensä luokan priimukseksi halki kuuden oppivuoden, ja valmistua opistosta a-luokan apinana taitaen kaikenlaista kukkien kaupittelusta piiritansseihin ja avaruudessa pelattavaan kivi-paperi-sakset -peliin.
Jokainen luokka-aste koostuu yhdeksästä vaihtelevasta minipelistä. Pelit on järjestetty ristinollaruudukon muotoon, ja onnistuminen tai epäonnistuminen merkitään ruudukolle loppuarviointia varten. Luokan suorittamiseen tarvitaan vähintäänkin yksi kolmen onnistumisen suora. Oppituntien aikana voi minipeleistä löytyä keräilyesineitä pelaajan apinakokoelmaan. Onnistuneesti suoritettuja pelejä pääsee myöhemmin harjoittelemaan lisää erillisestä valikostaan.
Pelissä on langaton moninpelimahdollisuus, mutta useita minipelejä mahtuu pelaamaan myös kaksi henkeä samalla PSP:llä. Tai siis mahtuu juuri ja juuri, mutta tunnelma voi olla hieman romanttinen, sillä suurin osa kaksinpeleistä pelataan ruudun samalta puolelta. Muutamat pelit toimivat kahdella pelaajalla hyvin, jotkut ovat aivan yhtä tylsiä kuin yksinpelitilassakin.
Ei opi apinat
Ekaluokkalaisena opiskelu tuntui höperön helpolta, ja tokalta luokaltakin pääsi muutamalla yrittämällä, mutta kolmannella alkoi tökkiä ja pahasti. Minipelit on opittava lukemalla epämääräiset kontrolliohjeet. Pelejä ei käytännössä ehdi usein kokeilla kauaakaan ennen kuin aika loppuu tai tekoälyapina korjaa voiton ja kunnian. Joissakin tilanteissa yksikin virhelyönti voi heittää oppilaan pelistä pois ennen kuin ehtii edes tajuta mikä meni vikaan.
Liian helpon ja liian vaikean välillä ei pelissä tunnu olevan minkäänlaista välialuetta, mutta vaikka olisikin, se tuskin auttaisi; vaikeat pelit ovat yhtälailla tylsiä. Mieleen ei juolahda yhtäkään Ape Academyn minipeliä, joka olisi oikeasti tuntunut hauskalta. Eikä hauskojen, nautittavien ja nopeasti opittavien minipelien tekeminen ole kuitenkaan mahdotonta, kuten esimerkiksi Nintendo DS:n WarioWare: Touched! todistaa. Kyllä perinteisilläkin ohjausnapeilla pitäisi pystyä hyviin peleihin ja luontevaan pelattavuuteen.
Joko pääsee välitunnille?
Pelin visuaalinen ilme noudattelee Ape Escape -tyyliä: yksinkertaisen näköisiä, kömpelöitä apinoita pöhköissä pipoissa ja pöksyissä. Grafiikoilla ja puheilla haetaan ilmeisesti juuri sitä hullunhauskuutta, mutta peli onnistuu hymyilyttämisen sijasta lähinnä ärsyttämään.
Ääninäyttely on tekohassua liioittelua ja samat repliikit toistetaan yhä uudelleen. Jokaisella vuosiluokalla on oma opettajansa, jonka tunneskaalaan kuuluu puolitoista sävyä ja sanavarastoon kolme lyhyttä lausetta, kuten vaikkapa "Keep moving, keep grooving!" Brrrrhh. Oppilasapinoiden kiljahtelu raastaa hermoja, etenkin kun kiljahtelu on yleensä merkki siitä, että jälleen on yksi peli mennyt metsään.
Latausajat ovat tökerön pitkiä verrattuna minipelien kestoon. Yksittäinen peli voi olla ohi sekunneissa, ellei väenvänkään halua katsoa demonstroivaa, muttei kovin hyödyllistä alkuanimaatiota. Jos saman luokan joutuu käymään läpi uudelleen ja uudelleen, saa tuijotella aivan liikaa latausruutuja ja itseään toistavia apinaopeja.
