Joukko ammattilaisia
Kuvitteellisen San Pelicanon kaupunki odottaa uutta uranluojaa, ja tähän peli tarjoaa nipun ammattilaisia, joista valita. Henkilöistä kirjoitetut kuvaukset paljastavat kaikkien olevan piinkovia ammattilaisia, ainoastaan elämäntilanteet ja luonteenpiirteet vaihtelevat. Näillä ei kuitenkaan näytä olevan merkitystä itse peliä ajatellen, joten kyse on enemmän ulkonäköön liittyvästä asiasta.
Yksin tien päällä ei tarvitse seikkailla, sillä ambulanssissa on aina mukana työtoveri, jolta heltiää usein hyviä vinkkejä hoitotilanteissa. Tutoriaalivaiheessa hoitotoimenpiteet neuvotaan liiankin pikkutarkasti, mutta siitä on suurta hyötyä itsenäistä työskentelyä ajatellen. Henkilökohtaisesti jouduin kahlaamaan molemmat saatavilla olevat harjoitusosiot läpi kahteen kertaan, sillä tietoa jaetaan ensiaskelmilla roppakaupalla, eikä kaikkea voinut mitenkään muistaa ensimmäisen oikean vuoron koittaessa.
Pelkistettyä, mutta toimivaa
Ambulanssilla paikasta toiseen siirryttäessä meno saattaa joskus vaikuttaa tylsähköltä, sillä autossa oleva reittipaikannin ja kartan kuvakkeet tekevät ajamisesta liiankin helppoa. Liikennettä on paljon, mutta kaikki tapahtuu niin hitaalla tempolla, että joukossa suhailu alkaa pitemmän päälle puuduttamaan. Mukaan tulee kuitenkin paljon lisää mielenkiintoa, mikäli potilas pitää saada riittävän nopeasti sairaalaan ja sireenien avulla pitää yrittää raivata ajotilaa kuin Die Hard 3: Koston enkeli -elokuvassa aikoinaan.
Pelaamisen tärkein ydin keskittyy luonnollisesti hoitotilanteisiin, joissa hätänumeroon soittaneiden kanssa käydään kevyttä jutustelua ja pyritään päättelemään tilanteen vakavuus. Pääosa hoidosta tapahtuu ambulanssin sisällä, jossa apuna on useita laitteita elintoimintojen seuraamiseksi, mutta myös lääkkeitä, mikäli tilanne sitä vaatii. Alkuun voi mennä helposti sormi suuhun, vaikka käytössä on vasta murto-osa perusterveydenhoitoon vaadittavista laitteista, mutta oppimisen myötä onnistumisen tunteita alkaa tulla enemmän.
Miten onnistuttiin?
Onnistuneet toimenpiteet ja oikeat johtopäätökset palkitaan kokemuspisteillä, jotka puolestaan avaavat käyttöön lisää tarvikkeita ambulanssiin. Tavallaan tämä nostaa myös vaikeustasoa vaihtoehtojen määrän kasvaessa lisäten kuitenkin samalla vaihtelevuutta, sillä peli tarjoaa kirjoitushetkellä kaikkiaan 15 erilaista hoitotilannetta erilaisine variaatioineen. Tämä kuulostaa kohtalaiselta määrältä julkaisun laajuuteen nähden, mutta 40 euron hinta ainakin konsoliversiosta kuulostaa melkeinpä ryöstöltä.
Ambulance Life: A Paramedic Simulator on nimittäin nähty kovin nopeasti. Englantia hyvin osaava ja asiat nopeasti oppiva peluri pystyy nimittäin näkemään kaiken mahdollisen jopa 2–3 tunnin aikana, jonka jälkeen jäljelle jää oikeastaan vain mahdollisimman hyvien arvosanojen saaminen eri tehtävistä. Etenkin kiireettömien tapausten kohdalla A-arvosanan saaminen on suorastaan naurettavan helppoa, kunhan ajaa varovasti.
Hieman lisäarvoa saa myös haastavamman vaikeustason kautta, sillä siinä realistisuus on isommassa roolissa, ja esimerkiksi kollegan antamat vinkit ovat vähemmällä. Onnistuneen työvuoron jälkeistä aikaa olen odottanut joka kerta innolla, sillä tällöin päästään nauttimaan mainiosta valikkomusiikista. Mukana olevat kappaleet saavat edelleen hymyilemään, vaikka ne on jo kuullut useaan kertaan.
Kokonaisuutena Ambulance Life: A Paramedic Simulator jaksaa hurautella positiivisen puolelle, sillä realistinen pulmailu on parhaimmillaan juuri päättelyä vaativissa kohdissa. Turha kuitenkaan odottaa liiallista vauhdin tuntua, jossa kaahataan pillit soiden läpi kaupungin ja pelastetaan potilaan henki sankarillisin ottein vaaroja uhmaten. Suosituksena kannattaa silti odottaa edullisempaa hintaa, sillä muille kuin ensihoitajan työstä suuresti kiinnostuneille ja toistoja pelkäämättömille kyseessä on melko keskinkertainen kokemus suhteutettuna tämänhetkiseen myyntihintaan.
KonsoliFIN on ylpeä OpenCriticin jäsen
