Ron Gilbert ja Tim Schafer ovat miehiä, joiden tuotokset ovat jättäneet syvät jäljet seikkailupelien ystävien sydämiin. Legendaaristen suunnittelijoiden ansioluettelo kattaa useita klassikoita, kuten suurta arvostusta nauttivat Grim Fandango sekä Monkey Island -sarja. Paperilla Double Finen The Cave vaikuttaa siis seikkailijan märältä unelta, sillä tasohyppelyä ja pulmanratkontaa yhdistelevä tekele on herrojen yhteistyön tulosta. Samppanja lienee syytä pitää vielä jäissä, sillä sukellus puhuvan luolan syövereihin ei ole täysin vailla ongelmia.
Jos luolaan haluat mennä nyt
Kuten nimestäkin voi päätellä, The Cave sijoittuu suureen ja sokkeloiseen luolaan, joka ympäristön lisäksi toimii tarinan kertojana. Kahdeksan kulkijaa on saapunut ottamaan mittaa haasteista, jotka vaikeuttavat käytävien koluamista. Valittavia hahmoja on kuitenkin käytännössä vain seitsemän, sillä pahaenteiset kaksoset lasketaan yhdeksi seikkailijaksi. Sekalainen seurakunta koostuu varsin värikkäistä henkilöistä, sillä mukana on niin itämaista munkkia kuin keskiaikaista ritaria, unohtamatta tulevaisuudesta saapunutta seikkailijatarta. Joukkiosta on valittava kolme mieleistään persoonaa, mikä varmasti tuo monille pelaajille mieleen erään Maniac Mansionin.
Jokaisella luolantutkijalla on omat motiivinsa, jotka valottuvat seikkailun edetessä. Tämän lisäksi hahmoilla on yksilöllisiä kykyjä, jotka määrittävät valittavissa olevat reitit, antaen samalla huomattavaa uudelleenpeluuarvoa. Useamman hahmon ohjastaminen on tehty helpoksi, sillä niiden välillä voi vaihtaa näppärästi ristiohjainta käyttäen. Monet vastaantulevista aivopähkinöistä vaativatkin kaikkien kolmen yhteistä panostusta.
Klassisten seikkailupelien tapaan The Caven ongelmanratkonta pyörii luolasta löytyvien esineiden ympärillä. Tavaroita ei juuri pysty hamstraamaan, sillä jokainen hahmo voi kantaa kerrallaan vain yhtä tavaraa koosta riippumatta. Moinen ratkaisu aiheuttaa paikoitellen edestakaisin ravaamista, mikä on yksi pelin suurimmista synneistä. Samoja käytäviä joutuu pahimmillaan ravaamaan useampia kertoja saadakseen kaikki hahmot tarvittaville paikoilleen. Jos vielä pulman vaatima esine on unohtunut matkan varrelle, on sekin luonnollisesti vielä haettava.
Puolihuolimatonta hyppelyä
Käytävien koluamista piristetään tasohyppelyelementeillä. Kiperistäkään kielekkeistä ei muodostu varsinaista vaaraa, sillä kuolettavan pudotuksen jälkeen hahmo palaa takaisin kuilun reunalle. Sen sijaan hyppely saattaa aiheuttaa ärsytystä, kun samaa reittiä joutuu juoksemaan useampaan otteeseen. Lievästi kankeat kontrollit luovat pomppimiseen oman haasteensa. Tämä on harmittava kauneusvirhe muuten näppärässä suunnittelussa. Ongelma ei kuitenkaan ole niin paha kuin internethuhut kertovat.
Ron Gilbertin aiempien pelien tapaan huumori esittää suurta osaa tarinan kerronnassa. Alati läsnä olevasta hauskuudesta huolimatta The Cave on yllättävän synkkä peli, ja koomiset käänteet ovat paikoitellen suorastaan ilkeitä. Matkan varrella törmää myös Gilbertille ominaisiin sisäpiirivitseihin – etenkin Apinasaaren seikkailijat huomaavat yhden jos toisen yhtymäkohdan rakastettuun pelisarjaan.
Vaikka seikkailu sijoittuu luolaan, maisemat vaihtelevat kiitettävästi. Valtava sokkelo sisältää kaikenlaisia alueita, joissa törmää niin huvipuistoon kuin autioon saareenkin. Grafiikka on kauttaaltaan hyvää tasoa, mutta valitettavasti ruudunpäivitys notkahtelee paikoitellen jonkin verran. Vähäinen ääninäyttely ajaa asiansa loistavasti, eikä tunnelmoiva musiikkikaan huonoa ole, vaikka sävelet eivät jääkään mieleen soimaan. Ulkoiset tekijät ovat siis pääasiassa kunnossa.
Kelpo seikkailu
The Cave ei ole missään nimessä huono peli, mutta se voisi olla niin paljon parempikin. Siinä missä käsikirjoitus ja aivopähkinät ovat suurelta osin laadukasta jälkeä, pelimekaaniset ratkaisut tuntuvat hieman hiomattomilta. Mikäli pienten särmien ei anna häiritä, on tiedossa hauskaa ongelmanratkontaa seikkailupelien ystäville. Ron Gilbertin aiempien pelien tuntemus lisää kokemuksen viihdyttävyyttä. Humoristinen matka luolan syövereihin on kaiken kaikkiaan miellyttävän erilainen elämys Wii U:n valikoimassa.
Kommentit
Miten muistin että kulkijoita olisi o...
Miten muistin että kulkijoita olisi ollut vain seitsemän? Anyways, en oikein ymmärtänyt hahmojen lukumäärää muutenkaan. Jos haluaa kokea seikkailun jokaisella, pitää pelata pari hahmoa uudestaan. Kuusi tai yhdeksän olisi ollut hieman järkevämpi luku.
No siis hahmojahan on periaatteessa y...
No siis hahmojahan on periaatteessa yhteensä kahdeksan, mutta peli laskee kaksoset yhdeksi hahmoksi, joten valittavissa on näin ollen vain seitsemän. :) Onhan tuo vähän hankalasti ilmaistu, mutta en oikein parempaakaan keksinyt.
Kommentoi
Kirjaudu kommentoidaksesi