Varjojuoksu parrasvaloihin

Microsoftin ja FASA Studion Shadowrunin taival ei ole ollut ruusuinen. Ensimmäisenä vimmastuneet fanit tuomisivat räiskinnän roolipelisarjaa raiskaavaksi harhaopiksi, jolla ei ole mitään tekemistä alkuperäisen tuotteen kanssa. Media yhtyi kritiikkiin E3-messuilla, kun keskeneräinen versio ei onnistunut vakuuttamaan journalisteja. Toimintaan yhdistetty teknologia ja taikuus puolestaan ovat saaneet perusräiskinnän ystävät epäileväisiksi. Kaiken kukkuraksi kyseessä on ensimmäinen nimike, jossa Vista- ja Xbox 360 -pelaajat pääsevät taistelemaan samoille verkkoareenoille. Jollakin toisella studiolla sormi olisi jo saattanut mennä suuhun, mutta FASA jaksaa uskoa omaan lapseensa.

Pohjois-Amerikassa pelin Xbox 360 -version beta-testi on pyörinyt parisen kuukautta ja päättyy huhtikuun loppuun. KonsoliFIN selvitti testiin osallistumalla, onko kyseessä potentiaalinen hitti vai huti.

Kuudesta poikki

Beta-versio ei luonnollisesti vastannut täysin lopullista tuotetta ominaisuuksiltaan tai toteutukseltaan, mutta se tuntui jo suurimmilta osin varsin toimivalta paketlita. Kokoversion tapaan painotus oli verkkopelissä, sillä yksinäisille susille peli tarjoaa vain opastusosion sekä matseja tekoälyhahmojen kanssa

Beta kattoi kaksi kenttää lopullisesta kymmenestä ja kaksi pelimuotoa kokoversion kolmesta. Kaikki aseet, taiat ja teknologiat kuuluivat pakettiin. Kentistä testattavana olivat Power Station ja Lobby. Ensin mainittu sijoittuu ränsistyneelle energialaitokselle. Kartalla pelattiin Raid-pelimuotoa, jossa Lineage-joukkueen tarkoituksena on kaapata taikaesine haltuunsa ja kuljettaa se kentän halki pakoreitille. RNA:n edustajat pyrkivät estämään Lineagea. Epäsymmetrinen Power Station sopii hyvin pelimuotoon, sillä etenemisreittejä löytyy hyökkääjille tarpeeksi.

Symmetrinen Lobby sijoittuu harmaisiin sisätiloihin. Kentässä taisteltiin extractionin merkeissä, jolloin molemmat puolet pyrkivät nappaamaan keskeltä kenttää sauvan ja viemään sen vastustajan päätyyn. Kentän keskellä oleva halli muodostui taistelujen keskukseksi, jossa luoteja, taikoja ja hahmoja viuhui usein joka suuntaan. Molemmat kartat ovat kompakteja, joten toiminta pysyy tiiviinä, eikä pitkiä suvantohetkiä pääse yleensä syntymään. Kenttiä tosin vaivaa lievästi laatikkomainen suunnittelu.

Peikko ja minigun - kuin luodut toisilleen

Ensisilmäyksellä Shadowrun saattaa näyttää suhteellisen tavalliselta räiskinnältä. Taistelukentällä juoksentelee neljään eri rotuun kuuluvia sotilaita jotka kantavat tutunnäköisiä aseita. Matsit pelataan kierroksittain, joten kuolleet joutuvat tavallisesti odottamaan seuraavaa kierrosta päästääkseen takaisin toimintaan. Jokaisen kierroksen alussa ostetaan Counter Strike –tyyliin aseita, taikoja ja teknohärveleitä. Kuollessaan pelaaja menettää aseensa, mutta muut ostokset säilyvät seuraavalle kierrokselle. Rahaa kerääntyy tilille vihollisten vahingoittamisesta, tehtävien suorittamisesta sekä omien auttamisesta.

Shadowrunin asevalikoima on päällisin puolin melkoisen niukka, mutta se sisältää kaiken tarpeellisen. Jokaisen pelin alussa pelaajalle annetaan oletuksena kaksi kranaattia, pistooli sekä 2000 rahayksikköä kaupassa tuhlattavaksi. Betassa halvin aseista oli viisi saturaista kustantava konepistooli ja kallein viidellä tonnilla irtoava sinko, joka on toteutettu todella miehekkäästi. Muut tuliluikut ovat puoliautomaattinen kivääri, haulikko, minigun sekä tarkkuuskivääri. Valikoimaa täydentää katana, jota käytettäessä kuvakulma siirtyy hahmon ulkopuolelle. Haloon tottuneita varmasti kummastuttaa, ettei tarkkuuskiväärillä voi ampua ilman kiikaritähtäimen läpi kurkkimista.

Jokaiselle aseelle löytyy käyttöä – jopa pistoolilla saa aikaiseksi vahinkoa yllättävän paljon. Hahmo voi kantaa mukanaan kaksi asetta sekä saman verran kranaatteja. Pitämällä vaihtoehdot vähissä kehittäjät ovat ajatelleet varmasti tasapainotusta, sillä aseet eivät todellakaan ole ainut huolenaihe varjojuoksijalle.

Hokkus-pokkus!

Shadowrunin roolipelijuuret näkyvät magian ja teknologian mukanaolona. Loitsujen käyttäminen vie hahmolta taikapisteitä, ja jotkin taioista myös sitovat pisteitä pidemmäksi aikaa. Magian hinnat pyörivät siinä kahden tonnin hujakoilla. Taioista kenties hyödyllisin on teleporttaaminen, jolla on mahdollista hypätä kahdeksisen metriä liikkumasuuntaan ja sukeltaa seinien, lattian tai katon läpi muutoin tavoittamattomissa oleviin paikkoihin. Tehtäväpohjaisissa pelimuodoissa kannattaa huomata, ettei ryöstettävä taikaesine kulje pelaajan mukana teleportatessa.

Myös Resurrectilla on suuri merkitys pelinkulun kannalta. Kyseisellä taialla kuolleen tiimikaverin voi herättää henkiin, mikäli vihollinen ei ole jaksanut hävittää tämän ruumista. Resurrectin käyttäminen sitoo taikapisteitä. Hahmon voi tuoda kuolleiden porteilta takaisin elävien kirjoihin vain kertaalleen. Lisäksi pelaajan kuollessa alkavat kaikki tämän henkiin herättämät hahmot menettää hiljalleen energiaansa.

Jedi-voimaa muistuttava Gust puolestaan saa aikaan paineaallon, jonka avulla voi tönäistä esimerkiksi miekalla heiluvaa vihollista kauemmaksi tai katolta alas. Strangle-taialla vihollisten etenemistä vaikeutetaan luomalla ympäristöön kristalleja, jotka estävät kulkemisen vaikkapa oviaukosta. Kristallit aiheuttavat lisäksi pelaajille hieman vahinkoa ja imevät taikapisteitä. Strangle sitoo taikapisteitä, kunnes kaikki kristallit on tuhottu.

Smoke-taian ansiosta voi selvitä tukalistakin tilanteista. Se muuttaa pelaajan kirjaimellisesti savupilveksi, jolloin tätä voi vahingoittaa vain Gust-loitsulla. Taian ylläpitäminen kuluttaa kuitenkin taikapisteitä, joten esimerkiksi peikot eivät kauaksi sen avulla pötki.

Summon antaa pelaajille mahdollisuuden kutsua voimakkaita olentoja taistelukentälle. Otuksen voi käskeä vartioimaan tiettyä paikkaa tai hyökkäämään tietyn vihollisen kimppuun. Pääprioriteettina olennoilla on joka tapauksessa toisen vastaavan olennon eliminoiminen.

Viimeisimpänä taikavalikoimaan kuuluu elämän puu, jonka voi pystyttää maastoon heittämällä kranaattia muistuttavan siemenen. Puu tarjoaa suojaa sekä palauttaa energiaa sen lähettyvillä pysytteleville hahmoille, mutta se menettää samalla omaa elinvoimaansa.

Teknologiapuoli sisältää sekin monia hyödyllisiä apuvälineitä, joista osa sitoo taikapisteitä. Hahmon selkään asetettava liitovarjo pidentää hyppyjä selvästi, kun taas Enhanced Vision paljastaa viholliset seinienkin takaa. Antitaikageneraattorien avulla voi tuhota taikaesineitä ja –olentoja. Kranaatin kaltainen esine tarttuu seiniin ja riistää lähellä kulkevilta hahmoilta taikapisteitä. Smartlink taasen parantaa ampumatarkkuutta selvästi, mutta ominaisuutta käytettäessä hahmon sijainnin antaa ilmi lasertähtäin. Lisäksi pelaajat voivat kehittää juoksuvauhtiaan, hyppyvoimaansa sekä latausnopeuttaan ostamalla Wired Reflex –implantin. Sen ansiosta myös luotien torjuminen katanalla onnistuu.

"Niitä tulee kaikkialta!"

Ehkä eniten pelaajan taktiikkaan ja pelikokemukseen vaikuttaa kuitenkin rodun valinta. Ihmiset, haltiat, peikot ja kääpiöt eroavat toisistaan niin kooltaan, ominaisuuksiltaan kuin erikoistaidoiltaankin. Jokapaikanhöylän rooliin istuvat ihmiset saavat alkuun hieman enemmän rahaa käytettäväksi. Lisäksi teknologia sitoo ihmisiltä vähemmän taikapisteitä kuin muilta roduilta. Pienillä ja pippurisilla kääpiöillä on käytössään selvästi eniten taikapisteitä, mutta ne palautuvat hyvin hitaasti. Tätä kompensoi rodun kyky absorboida muilta hahmoilta näiden manaa. Kääpiönä olemisen etuihin kuuluu, ettei päälaukaus merkitse automaattisesti kuolemaa.

Tankkimaiset peikot huomataan taistelukentällä aina. Selvästi kookkaimpana rotuna peikot ovat vahvimpia ja kestävät paljon vahinkoa. Rodun sietokykyä lisää osumien ansiosta kovettuva iho. Kyky syö kuitenkin taikapisteitä, joita rodun edustajilla ei valtavasti ole. Tarkka-ampujille peikon iso pää sarvineen on ihanteellinen kohde. Hitaimman hahmon vastakohta on erinomaisesti lipunryöstäjäksi sopiva haltia, joka liikkuu nopeasti. Heikon haltian onneksi sen energia palautuu hiljalleen taikapisteiden kustannuksella, mutta niitä heillä onkin mukavasti.

Shadowrunin pelimekaniikassa riittää siis muistettavaa ja huomioitavaa. Hienointa tässä vaihtoehtojen runsaudessa on, että se lisää pelin taktisuutta huomattavasti. Hahmonvalinnasta lähtien on olennaista ajatella oman joukkueen etua, sillä kovissa matseissa kunnon työnjako nousee arvoon arvaamattomaan. Moneen kertaan on tullut huomattua rotujen erot käytännössä. Peikko jaksaa riehua raskaan minigunin kanssa kovassakin tulituksessa, kun taas ketterä haltia karkaa ryöstettävän taikaesineen kanssa nopsaan omille teillensä. Hahmovalinta määrittelee pitkälti, minkälaisia aseita ja apuvälineitä pelaajan kannattaa käyttää.

Myös pelitapahtumat pysyvät viihdyttävinä ja vauhdikkaina erilaisten mahdollisuuksien ansiosta. Esimerkiksi raid-pelimuodossa hyökkääjillä on käytössään monta reittiä, jotka puolustajat voivat tukkia, mutta pelkkien oviaukkojen tiirailu ei riitä. Valppaana on oltava jatkuvasti.

Pelin viihdearvoa lisää tekninen toteutus, joka on jo betassa kohdallaan. Perusilmeeltään Shadowrun ei välittömästi säväytä, mutta taistelun käydessä kuumimmillaan toiminta on parhaimmillaan todella näyttävää. Ruudunpäivitys pysyy hyvin kurissa erikoistehosteiden täyttäessä ruudun. Nykyajan muotia seuraten fysiikanmallinnus on viimeistä huutoa: kranaatit heittelevät ruumiita ja aseita komeissa kaarissa. Tarkkuuskiväärillä ampuessa on fiilistä tavallista enemmän, sillä pääosuma suoranaisesti tinttaa hahmon maahan. Tunnelmaa nostavat myös aseen miehinen pamahdus ja ympäristöön yllättävän rempseästi roiskuva hurme

"Katso isä: ilman hiirtä ja näppäimistöä"

Microsoft ja FASA ovat mainostaneet, että konsolipelaajat eivät jää Shadowrunissa alakynteen PC-pelaajiin nähden. Peliä pelaamalla väitteen perustelut selviävät: Halosta tuttuun tyyliin ampumista helpottaa huomattava tähtäyksenavustus. Kontrollit vastaavat muutenkin räiskintöjen standardeja, mutta jostain syystä lyöntitoiminto puuttuu. Kommunikaatiopuolta helpottavat nuolinäppäimillä jaettavat komennot ja raportit, joiden käytännöllisyyttä lisäävät kentälle ilmestyvät merkit. Ruudun alalaidassa kerrotaan, millä alueella pelaaja liikkuu parhaillaan.

Ainoastaan taiat ja hilavitkuttimet sekoittavat pakkaa tässäkin suhteessa, sillä ne valtaavat yhdessä kranaattien kanssa käyttöönsä molemmat puskurinapit sekä vasemman liipaisimen. Näppäinjaon voi määrittää vapaasti kesken pelin, mutta se on hieman kankeaa, joten pelaajan täytyy punnita eri apujen tärkeys tarkasti. Esimerkiksi teleport-taikaa ei nopeasti vaihdeta vasemmalle liipaisimille, jotta tiukasta paikasta pääsisi karkuun. On epäselvää, kuinka näppäinjako suoritetaan Vista-versiossa. PC:llä apuvälineiden hallinnoinnin luulisi sujuvan näpsäkästi vaikkapa numeronäppäimillä. Uskallan myös väittää, että tarkkuuskiväärin käyttämisessä tietokonepelaajat ovat etulyöntiasemassa.

Toisaalta versioiden välinen yhteensopivuus voi muodostua Shadowrunin kannalta elintärkeäksi. Pelin vaatima paneutuminen ja kampanjatilan puuttuminen vieroittavat varmasti osan pelaajakunnasta, joten yhdellä alustalla pelaajapopulaatio voisi jäädä liian pieneksi.

Betan perusteella Shadowrun on lupaava ja mielenkiintoisen erilainen verkkoräiskintä. Jää nähtäväksi, riittävätkö kymmenen kenttää, onnistuuko tasapainotus ja sujuuko PC- ja konsolipelaajien pistäminen samalle areenalle suunnitelmien mukaisesti. Näillä näytöillä tuntuu siltä, että pelin ympärille kehittynee joka tapauksessa oma aktiivinen yhteisönsä, vaikka suuri yleisö jäisikin saavuttamatta. Jonkinlaista osviittaa Shadowrunin menestyksestä antanee kauppapaikalle luultavasti ennen pelin julkaisua saapuva demo.