PlayStation-kultakimpaleiden tulo PC:lle jatkuu, tällä kertaa Unchartedin muodossa. Meno maistuu myös ensikertalaiselle mainiosti, vaikka sarjaan hypätäänkin sisään näin neljännen osan kautta.
Uncharted: Legacy of Thieves Collection saapui ensin alkuvuodesta PlayStation 5:lle, ja nyt on tullut PC-version aika kukkia. Käännös onkin todella onnistunut, ja peli sekä näyttää että tuntuu todella hyvältä. Paketti kulki soljuvasti eteenpäin jo ennen julkaisua, ja day 1 -patchin jälkeen pelaaminen on ollut todella sulavaa, vailla isompia nykimisiä, ruudun repimisiä tai muitakaan kummempia bugeja. Asetuksista löytyvät kaikki perinteiset mutikat grafiikan säätelyyn, tosin RTX-ominaisuudet loistavat poissaolollaan. Paketti tarjoilee silti varsin mellevää silmäkarkkia alusta loppuun, enkä noita ominaisuuksia jäänyt juuri kaipaamaan.
Kerran varas...
Unchartedit ovat jo tämän sivuston lukijoille varmasti varsin tuttuja, onhan nämä arvosteltu jo useampaan otteeseen. Paketti tosiaan sisältää remasteroidut versiot Uncharted 4: The Thief’s Endistä sekä noin kymmentuntisesta Uncharted: The Lost Legacysta. Kyseessä on siinä määrin oma tarinansa, että myös kaltaisieni uusien pelaajien on helppo hypätä reissuun mukaan, eli ei kannata huolia turhia, vaikket olisi aiempia pelejä päässytkään pleikkarilla pelaamaan. Kokemus avautui helposti, enkä kokenut missään vaiheessa olevani ulkona tapahtumista.
Teoksethan ovat Indiana Jones -henkisiä toimintaseikkailuja, ja pelaaminen koostuu pitkälti tutkimisesta, kiipeilystä, hyppimisestä ja välillä hiippailusta ja ampumisesta. Kiipeily ja pomppiminen tuntuvat mukavan vaivattomilta luoden kuitenkin sopivasti jännitystä ja niitä ”oomph”-efektejä hahmon hypätessä kielekkeeltä toiselle saaden juuri ja juuri jostain kallion lohkeamasta kiinni varman kuoleman yläpuolella. Sellainen illuusio läheltä piti -tilanteesta ja fyysisestä rasituksesta, vaikka hahmo kumoaakin juuri kaikki painovoiman lait. Juuri tällaiset efektit mielestäni puuttuvat Assassin’s Creed -peleistä, minusta niissä teoksissa hyppiminen tuntui aina vähän turhan vaivattomalta – ihan kuin hahmo vain liukuisi tuulen mukana ilman minkäänlaista rasitusta. Tästä päästäänkin hyvin seuraavaan juttuun, mikä pisti positiivisesti silmääni heti grafiikkojen jälkeen: nimittäin hahmojen animaatioihin.
Yksityiskohdilla luotua jännitystä
Hahmot on animoitu todella taidokkaasti ja pikkutarkasti, ja tällä on todella suuri merkitys luomaan edellä kuvaamiani tuntemuksia. On mahtavaa katsella, kuinka monella eri tavalla hahmot käyttävät köyttä, kanssakäyvät toistensa kanssa tai muuten vain hyppivät ja kiipeilevät korkeuksissa.
Annan esimerkin. Olin yhdessä vaiheessa kiipeilemässä seinää pitkin Nathan-päähahmon velipojan kanssa. Velipoika oli alapuolellani tarrautuneena kielekkeeseen, johon mahtui roikkumaan vain yksi ihminen. Hyppäsin tarttuakseni samaan kielekkeeseen. Voi olla, etten ole hetkeen pelaillut tällaisia pelejä, mutta selkärangastani ajattelin, että Nathan saattaisi sujahtaa velipojan läpi pystyäkseen tarttumaan tähän kielekkeeseen. Tai että hyppyni pakottaisi veljen pomppaamaan jonnekkin muualle tai tapahtuisi jotakin muuta mekaanista hassua. Mutta Nathan tarttuikin velipojan olkapäihin todella elävän tuntuisesti ja jäi hänen selkäänsä roikkumaan. Velipoika päästää tuskastuneen parahduksen, johon Nathan vain toteaa käyttävänsä oikotietä. Se tarrautumisen hetki korkealla kivikkoisen merenrannan yläpuolella sai sydämeni jättämään yhden lyönnin välistä ja hienosti ohjelmoitu repliikki taas nauramaan ääneen heti perään.
Tällainen hui-efekti ja heti perään ilahtuminen ovat juuri sellaisia reaktioita, mitä ne loistavat klassikkoseikkailuleffat katsojissaan herättivät. Myös tappelukohtauksissa hahmojen synergia on todella kaunista katsottavaa. Äänimaailma komppaa tapahtumia vallan mukavasti. Puhdasta voittoa, hienoa yksityiskohtaa pelin tekijöiltä.
En nyt jää tarinoimaan kovin pitkiä pätkiä teosten juonesta tai muusta sisällöstä, ihan koska nämä on tosiaan arvosteltu aiemmin jo useampaan kertaan. Seikkailut ovat maittavaa popcorn-viihdettä ehdalla voilla, ja tekijät ovat onnistuneet mainiosti viemään maaliin sen, mitä on lähdetty tekemään. Tätä jouhevaa ja kaunista pakettia voi todella matalalla kynnyksellä suositella kaikille seikkailupelien ystäville, varsinkin sarjan pariin ensimmäistä kertaa hyppääville.
