Ketäpä voisi syyttää siitä, että opiskelijakollega rikkoo historiallisen arvokkaan lasi-ikkunan koulun tornista ja hyppää siitä sitten ulos kohti huiman korkeaa pudotusta.
Tai toki siitä syyttää voi, minkä ohella sitä voi näemmä käyttää perusteluna koulusta erottamiselle, ainakin jos tätä Expelled!-peliä on uskominen.
Kenellepä ei olisi näin käynyt
Inkle-studio julkaisi vuonna 2021 upean käänteisen murhamysteeripelin, jossa pelaajan tehtävänä oli saada juuri siippansa elon päättänyt Veronica näyttämään syyttömältä. 1930-luvun valtamerialukselle sijoittunut Overboard!-nimike oli varsinainen kesädekkari, joka sai arviossamme (klik) viisi tähteä viidestä, vieläpä kahdelta eri arvostelijalta.
Nyt Inkle on täällä taas, tällä kertaa 1920-luvulle sijoittuvan Expelled!-pelin merkeissä. Uutukaisen päähahmona nähdään tyttökoulu Miss Mulligatawney's School for Promising Girlsia käyvä Verity Amersham. Juonikuviot koetaan hänen kertomuksenaan hänen isälleen. Dramaattinen tarinointi alkaa sillä, että samaa opinahjoa käyvä vanhempi opiskelija pirstoo arvokkaan lasi-ikkunan ja päättää hypätä tornista alas Verityn läsnäollessa.
Kaikki tämä, jotta päähahmomme saisi syyt niskaansa ja pistettäisiin koulusta pihalle. Miten tästä oikeusmurhasta oikein selvitään?
Homman pihvinä ja varsisellerinä on saada Verity pois pälkähästä. Pelaajalla on koulupäivän ajan aikaa todistaa oma syyttömyytensä ja mahdollisesti syyttää tekosista jotain toista henkilöä.
Ei hätää, jos syyttömyyden todistaminen ei ota onnistuakseen, sillä päähahmomme Verity ei ole se luotettavin kertoja. Kun hänen kertomansa tarina päättyy lähtöpasseihin, niin Verity aloittaa kertomuksensa alusta ”äh, ei se ihan noin mennytkään” -tyyliin. Tämä tekee tapahtumien selvittämisestä astetta mielenkiintoisemman.
Hommassa on kaksi olennaista asiaa huomioitavaksi.
Ensimmäinen niistä on, että aiemmilla kierroksella opitut salaisuudet pystyy kantamaan yli tuleville kierroksille. Uudelle rundille ei siis ole tarpeen lähteä täysin nollista.
Toinen, vieläkin olennaisempi asia, on ajan kuluminen. Teki mitä tahansa, kuten jutteli, liikkui paikasta toiseen, tutki asioita tai vaikkapa katseli itseään peilistä, niin minuutit kuluvat eteenpäin armotta. Pelaajan tehtävänä on löytää sopiva etenemistapa, jolla päivään saa mahdutettua kaikki oleelliset asiat halutun päämäärän saavuttamiseksi.
Lue myös: No nyt se löytyi! Paras peli, jota en halua pelata
Homman nimenä on valita ruudun alalaidasta Veritylle tekosia tai puheenaiheita. Välillä oikea valinta on hyvinkin selkeä, mutta usein valinta on suorastaan vaikea.
Esimerkiksi heti tarinan alussa, kun lasi on rikottu ja ikkunasta hypätty, niin pakenisiko sitä paikalta, piilottaisiko kenties todistusaineistoa vai… tutkisiko vaikka kirjastonkirjoja? Verity kun siis oli paikalla kaiken kamaluuden tapahtuessa. Kaikki edellä mainitut puuhat ovat omilla tavoillaan hyviä vaihtoehtoja, mutta jos rajallista aikaa hassaa liikaa, saapuu paikalle toinen opiskelija. Potentiaalinen todistaja siis!
Unohtaa ei myöskään sovi, että koska ollaan koulussa, on ohjelmassa pakollisia menoja aamukokoontumisista matematiikantunteihin. Ellei niistä sitten onnistu jollain tapaa livistämään.
Jonkin sortin loppuun pääseminen edellyttää erilaisten tavoitteiden, jotka onneksi koostetaan listaksi, onnistunutta suorittamista. Osa liittyy oleellisesti syyttömyyden todistamiseen, kun taas osa tuntuu enemmänkin avaavan hahmojen motivaatioita ja taustoja.
Koska peli koostuu samaa päivää kertaavista tarinoista, niin ei epäonnistumista tarvitse liikoja pelätä. Tästä opitaan ja pikkuhiljaa päästään kohti parempaa lopputulemaa.
Mukana on vielä yksi olennainen mekaniikka, joka lisää variaatiota. Lisää tekemisvaihtoehtoja nimittäin saadaan olemalla tuhmuri, suoranainen pahis. Mitä enemmän kanssakoululaisia haukkuu, heittelee kirjoilla tai noin muutenkin terrorisoi, sitä korkeammaksi Verityn pahuusmittari nousee. Ja mitä suurempi lukema taululla, sitä enemmän tekemisvaihtoehtoja. Kannattaa olla itse ilkimys.
Tämä peli huvituttaa ihan kympillä
Tuotos on saanut innokkaan vastaanoton pelaajilta sekä muilta arvioijilta. Ymmärrän kyllä itsekin, että kyseessä on aikamoisen uniikki ja kiinnostava teos, mutta jokin tässä omasta mielestäni tökkii. Jos oikeat tavat edetä ja saavuttaa tavoitteita eivät noin vain etene, niin ratkaisuna on joka ikisen dialogivaihtoehdon, tekemisen ja asioiden tutkimisen käyminen läpi. Unohtamatta tietenkään sitä, että pitäisi olla oikeassa paikassa juuri sillä kellonlyömällä, kun joku toinen hahmo puuhaa jotain olennaista.
Ehkä oma nokkeluuteni ei vain yltänyt tällä kertaa halutulle tasolle, mutta aikamoista puurtamista ja takaisin tarinan alkuun palaamista oma urakkani oli. Loppuun päästessä pelikello näytti arviolta viittä tai kuutta tuntia. Epäonnistuneita tai alusta aloitettuja yrityksiä oli takana 22 kappaletta. Mielenkiintoista puuha toki on, mutta etenkin urakan keskivaiheilla tuntui, että mikään ei edennyt pitkään aikaan mihinkään suuntaan. Kunnes sitten sattumalta joka mahdollista asiaa kokeillessani osuin koulun pihaan kriittisellä hetkellä nähdäkseni... jotain perin mielenkiintoista.
Keskivaiheen jumitus söi peli-iloa harmillisen paljon. Nokkelampi olisi ehkä selvinnyt ilman saman sortin turhautumista.
Nimikkeen ulkoasu ei myöskään miellyttänyt itseäni vaikkapa samaan tyyliin kuin studion aiempi Overboard!. Jostain syystä Expelled!:n ulkoasu toi mieleeni männävuosien nettisarjakuvat osan taustojensa ja hahmomalliensa osalta.
Pelissä on yksi ääninäyttelijä, muun muassa Baldur's Gate 3:sta tuttu Amelia Tyler, mutta kovin montaa lausetta ei häneltä kuulla. Lähes kaikki dialogista on tekstinä, eikä puhuttua pulinaa tarjoilla kuin muutamia lausahduksia.
Musiikkipuolella ei ole suurta kerrottavaa. Taustalla soi 1920-vuosikymmenelle sopivia kappaleita ja leppoisia sävellyksiä. Ei mitään mieleen jäävää muttei myöskään ärsyttävää.
Teknisesti kaikki on kunnossa lukuun ottamatta yhtä asiaa. Peli nimittäin jämähtää ainakin omalla konsolillani aina paikalleen, kun sen pariin koettaa palata Switchin oltua pitkään lepotilassa. Ei auta kuin sulkea nimike ja käynnistää se sitten uudelleen. Onneksi automaattitallennus hoitaa hommansa, joten minkään sortin etenemistä ei tullut kertaakaan menetettyä.
Lopussa seisoo kiitos ja muita sanoja
Mutta! Kaikesta narinasta, jupinasta ja marinasta huolimatta pitää sanoa, että kun Verity pääsee pälkähästä (kenties, en spoilaile) ja homma kiedotaan hienosti pakettiin, on olo suhteellisen tyytyväinen. Sainko tosiaan ylitettyä maaliviivan tekemällä tämän ja tuon ja sen asian? Näemmä, hienoa!
Jäljelle olisi jäänyt vielä muutamia tavoitteita ja nippu johtolankoja odottamaan selvittämistään, joten pelin pariin voisi hyvinkin vielä palata. Itse tätä tuskin teen, vaikka pienoinen harmitus ehtikin väljetä matkan varrella, kun peliluuppiin pääsee sisälle ja asioiden yhteydet alkavat selviämään.
Inkle-studiolle pitää antaa kehut koko kupletin ideasta, minkä ohella hahmot on myös kirjoitettu todella oivasti. Jokaisella tuttavuudella on omat luonteenpiirteensä ja puhetapansa. Tämä puoli taidetaan edelleen.
Oli miten oli, on Expelled! oiva kokemus. Jokin siinä silti matkan varrella tökki niin pahasti, että en kaivannut takaisin sen pariin pelisessioiden välillä. Suorastaan päinvastoin. Tästä syystä en voi antaa arvosanaksi neljää tähteä, vaan loppulukema jää kolmeen tähtöseen.
Expelled!:n sijasta palaisin mieluummin Overboard!-kesädekkarin pariin. Se oli mainio käänteinen murhateos, joka ei venyttänyt visiittiään liiaksi. Sille suositukset vielä näin neljän vuoden jälkeenkin.
Lisää aiheesta:
KonsoliFIN on ylpeä OpenCriticin jäsen
